Toukokuussa kuvataide- ja käsityöluokat sekä aulatilat täyttyivät lukuvuoden aikana tehdyistä upeista oppilastöistä. Rakensimme runsaan ja monipuolisen kevätnäyttelyn kaikille ihailtavaksi. Se oli avoinna kolmen päivän ajan aina iltaan saakka. Kiitos lukuisille vierailijoille!
Tervetuloa Meilahden yläasteen oppilaiden lukuvuoden 2022-2023 kuvataiteen ja käsityön kevätnäyttelyyn.
Näyttely on avoinna koulun kuvataideluokissa kello 16-19, tiistaina 16.5., keskiviikkona 17.5. ja perjantaina 19.5.
Poikkeuksellisten vuosien jälkeen olemme palanneet tavalliseen arkeen. Oppilaiden töissä käsitellään arjen elämää monista näkökulmista. Välillä se on ihanaa, välillä kamalaa, mutta useimmiten tuttua ja tavallista. Näyttelyssä esitellään monipuolisesti kuvataiteen sisältöjä, muotoilua, arkkitehtuuria ja tekstiilitaidetta.
Meilahden yläasteen kuvataidepainotus täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Olemme yksi Suomen Alvar Aalto -kouluista ja olleet mukana Designmuseon ja Ornamon designakatemia -hankkeessa.
Designmuseon ja muotoilijoiden ammattijärjestö Ornamon yhteisessä Designakatemiassa lapset ja nuoret tutustuvat muotoiluun. Akatemiassa lapset ja nuoret pääsevät tekemään muotoilua yhdessä ammattisuunnittelijoiden kanssa. Meilahden yläaste valittiin tämän lukuvuoden Designakatemia-hankkeen yläkouluksi. Muotoilija, pakkaussuunnittelija Janne Asikainen ohjasi syyslukukaudella 2022 8G.- ja 9B. -luokille pakkaussuunnitteluprojektin.
Kahdeksasluokkalaisten suunnitteluprosessi aloitettiin tutkimalla tuttua arkista pakkausta, jonka jokainen oli tuonut kotoaan. Kuinka se avataan? Millainen on sen muoto, värit, kuvat ja tekstit? Pakkausta piirrettiin ja maalattiin mahdollisimman tarkasti eri puolilta. Tämän jälkeen pohdittiin pakkauksen toimivuutta ja ideoitiin siitä erilaisia versioita. Miltä pakkaus näyttää, jos siihen yhdistää vieruskaverin pakkauksen ominaisuuksia, muuttaa mittasuhteita tai kohderyhmää. Lopuksi tehtiin mahdollisimman tarkka havainnekuva parannellusta pakkauksesta. Tämän kuvan pohjalta piti yhdeksäsluokkalaisten kyetä tekemään pakkauksesta viimeistelty digitaalinen kuva. He kehittelivät visuaalista ilmettä, korostivat pakkauksen käytettävyyttä ja parantelivat sitä haluamallaan tavalla.
Tässä esimerkkejä suunnitteluprosesseista.
Oli antoisaa ja kiinnostavaa päästä tutustumaan meille kaikille tuttuun muotoilun alueeseen. Pakkaukset ovat tuttuja ja arkipäiväisiä, mutta harvoin mietimme, millaista ammattitaitoa ja työtä niiden suunnitteluun liittyy. Oppilaita mietitytti myös pakkausmateriaalit, niiden käyttö ja kierrätys, turha pakkaaminen, pakkausmerkintöjen luomat mielikuvat, viherpesu ja tuotemarkkinointiin liittyvät asiat. Eri vuosiluokkien välinen yhteistyö toi oppimiseen uusia ulottuvuuksia. Oppilaat toimivat kuten ammattilaiset suunnittelutoimistossa – kukin erikoistui omaan työvaiheeseen, mutta lopputulos oli yhteistyötä.
Kuvataiteen kevätnäyttely kokosi yhteen lukuvuoden 2021-2022 teemaa ”myytit ja mysteerit” käsitteleviä oppilastöitä. Oli suuri ilo, että kolmen vuoden tauon jälkeen saimme jälleen koota kuvataideluokkiin runsaan näyttelyn. Vuoden teeman mukaisten teosten lisäksi esillä oli monipuolisesti arkkitehtuuriin ja muotoiluun liittyviä töitä.
Näitä näyttelykuvia laajemmin lukuvuoden työskentelyyn voi tutustua Instagramissa @meikunkuvis.
Millainen talo olisit? 9AB maalasi akryyliväreillä vertauskuvallisen omakuvan talon muodossa. Samalla harjoiteltiin kahden pakopisteen perspektiiviä. Myös kääntöpuolen abstrakti maalaus kertoo tekijästä. Tekstit on poimittu oppilaiden portfolioista.
Aloitin maalaamalla toisen esillä olevan seinän harmaaseen taipuvalla ruskean sävyllä. Pyrkimyksenäni oli tässä kuvata tiiliseinää. Osassa tiilistä käytin tummempaa, osassa vaaleampaa sävyä. Tarkoituksenani oli tuoda tässä osassa taloa esiin harmaa ja vetäytyvä puoleni. Vasemmassa reunassa seinää kannattelee suuri shakkinappula: torni. Hieman pienempinä vasempaa yläkulmaa koristavat ratsu ja kuningatar. Nämä kolme shakkinappulaa ovat minun suosikkejani, ja halusin sisällyttää ne maalaukseen. Niillä on eräänlaiset luonteet, joihin samaistun tai joita tavoittelen: torni on suoraviivainen ja päättäväinen, ratsu kekseliäs ja omaperäinen, kuningatar puolestaan voimakas ja itsenäinen.
Talon oikea puoli on melko kaoottinen, mikä sekin sopii omaan persoonaani: talon sisältä tulvii savua ja seinän pinnoite on repeillyt. Talon ylimpänä oleva rakenneosa on kaikkein vaalein ja värikkäin. Ikkunassa on punertavat verhot (värivalinnalla ei ole syvempää merkitystä: valitsin sen, koska pidin sävystä). Tämä osa kuvaa itseäni silloin, kun teen asioita, joista pidän tai tutkin asioita, joista olen kiinnostunut.
Talon on tarkoitus kuvata sitä, millainen minä olisin talona. Jos
olisin talo, olisin hyvin yksinkertainen ja ensisilmäykseltä tylsän näköinen tehdasrakennus. Tehtaan ovesta sisään kurkistamalla huomaisi kuitenkin, että siinä on myös valoa ja kirkkaita värejä. Minulla on taipumusta kovaan suorittamiseen, joka menee välillä vähän ylikin. Yritän kuvata tätä osaa itsestäni sillä, että tein työstäni tehtaan. Tehtaat suorittavat koko ajan samaa koskaan pysähtymättä.
Olisin värikäs hylätty talo jossain keskustan piiloissa, joka olisi täynnä graffiteja ja tarroja. Kaikki talon ikkunat ja ovi on laudattu kiinni, ettei tuntemattomat näkisi tai pääsisi sisälle. Mutta talon ullakolla on vielä vapaa ikkuna jonka saa auki, ullakolla asuva aave kuvaa minua. Aave voi myös avata ikkunan ja antaa tikapuut niille, johon hän luottaa.
Talon väri kuvaa sitä miltä väriltä vaikutan kavereilleni. Talon graffitit taas kuvaavat sitä kuinka yritän aina saada kaikki asuni olemaan värikkäitä ja kuinka minulle on monesti kerrottu, että näytän erittäin positiiviselta. Graffitit kuvaavat myös sitä taiteellista puolta mikä minulla on. Talon ovessa olevat tarrat kuvaavat sitä kuinka paljon nautin tarroista ja laastareista. Talon laudatut sisäänkäynnit kuvaavat sitä, kuinka olen enemmän introverttinen tuntemattomien kanssa. Se kuvaa myös sitä, kuinka minulla on ollut ongelmia luottaa ihmisiin kunnolla. Aave taas kuvastaa persoonaani. Aave asuu tässä talossa ja päästää sisään vain ne, johon luotan kunnolla. Tämä kuvastaa sitä, kuinka sitten kun alan luottamaan johonkin päästän heidät elämääni ja yritän parhaani pitää heidät iloisena. Abstrakti puoli taas kuvastaa monia asioita. Värit kuvastavat sitä, miten tunnen itseni ja mitkä tuntuivat oikealta. Puoli kuvastaa sitä miltä mielessäni sillä hetkellä näytti, värit kuvastavat erilaisia ajatuksia.
Talo itsessään on pastellinvärinen, vanhahko kartanomainen puutalo. Se on pensaiden ja kasvuston peitossa. Ehkäpä talo on hylätty tai autio? Ehkäpä siellä asuu viktoriaanisen ajan perhe tai heidän haamunsa. Miltä sisäosa mahtaa näyttää? Onko sekin kasvien peitossa, vai onko siellä 1900-luvun interiööri design? Puhtaat, pastelliset värit värittävät vanhan, kasvien asuttaman rakennuksen.
Maalauksen toinen puoli – abstrakti luonnostelu – on lämpimistä pastelliväreistä rakentuva maalaus. Värien seassa on kehojen ääriviivoja. Pastellien ja hahmojen abstraktiuden kanssa yritin tavoitella samankaltaista tunnelmaa kuin Ellen Thesleffin viimeisimmissä töissä. Yritän kuvailla tunnetilaa, jota ei pysty saamaan selitetyksi sanoin. Ennen kaikkea tavoittelen maalausteni olevan kauniita – edes traagisella tai rappioromanttisella tavalla kauniita, jos ei konventionaalisesti. Tunnelma on kuin aurinkosuudelma, kesäauringon ja luontoäidin lämmin syleily. Lämpimät, mutta pehmeät pastellivärit ovat kauniita. Jokainen keho on kaunis; yhdistämättä kauneutta terveyteen, muotoon, painoon, väriin, toimivuuteen.
Minä olen ruskean talon runko. Keltainen kuvaa mielikuvitukseni ja ajatteluni työtä. Olen luonut oven ja ikkunat joista kurkistaa ja poistua ulos, sekä tikkaat joilla päästä muualle. Pylvääni kannattelevat minua korkeuksissa, mutta ovat hauraat.Tarvitsisin tukevammat pylväät, jotta pysyisin pystyssä varmemmin ja elämä olisi helpompaa.
Jos olisin talo, olisin moderni minimalistinen tumman värinen talo. Talossa olisi omaperäisiä muotoja.
Tein talosta sinisen, koska mielestäni se väri kuvaa minua parhaiten. Talossa on paljon kasveja sisällä ja ulkona, koska pidän kasveista ja ne ovat tärkeitä minulle ja koko maailmalle.
Helsinki on vuonna 2021 Beijing Design Week -festivaalin Guest City. Helsingin Designing Better Life -kokonaisuus esittelee oppimisen ja kaupunkisuunnittelun kestäviä ja älykkäitä ratkaisuja.
Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala järjesti syyskuun lopussa virtuaalisen pop up –koulun, johon osallistui oppilaita sekä Helsingistä että Pekingistä. Nelipäiväisen pop up -koulun aikana oppilaat suunnittelivat yhdessä oppituntien sisällöt ja jakoivat ideoita ja tietoa virtuaalisilla alustoilla. Oppituntien aiheet liittyivät Helsingin Guest City –ohjelman teemoihin, muotoiluoppimiseen ja kestävän kaupunkikehityksen tavoitteisiin.
Meikun ysiluokkalaisilla oli kunnia aloittaa pop up -koulu yhteisellä työpajalla pekingiläisen Yucai-koulun kanssa. Työpaja pidettiin juuri avatussa Helsinki Education Hubissa. Haasteena oli suunnitella ja muotoilla tekoälyä hyödyntäviä asusteita, jotka helpottavat elämää ja laajentavat ominaisuuksiamme. Lopuksi ideat ja prototyypit esiteltiin kaikille.
Takana on jo toinen poikkeuksellinen kevät, jolloin emme voineet järjestää kuvataiteen kevätnäyttelyä. Niin lähi- kuin etäopetuksessa, toisinaan haasteellisissakin olosuhteissa, on kuitenkin tehty aivan yhtä hienoja töitä kuin aiempina vuosina. Niitä on esitelty pitkin lukuvuotta Meikun kuviksen Instagramissa ja blogissa. Aiemmassa artikkelissa on kerrottu koulumme Alvar Aalto -toiminnasta. Tässä vielä virtuaalinäyttelyn muodossa joitain esimerkkejä vuoden työskentelyn tuloksista.
7. LUOKAT
Keramiikkaveistosten aiheena oli omakuva, mutta samalla ne ovat ajankuva tämän päivän nuorista, tyyleistä ja olemuksesta. Inspiraatio veistoksiin saatiin Maisa Majakan teoksesta Kaikki nuoret tyypit. Punasavesta muotoillut veistokset lasitettiin värillisillä lasitteilla.
Etäopetuksen aikana tutustuttiin Suomen taiteen historiaan ja sarjakuvan kieleen. Ne yhdistyivät työssä, jossa piirrettiin kolmen ruudun sarjakuva. Yksi ruuduista on tunnettu maalaus. Tekniikka oli vapaa.
Kohopainografiikan lähtökohtana oli Suomen kultakauden taiteen maisemat.
Intuitiivisia maalauksia
8. LUOKAT
Oman ilmaisun virikkeeksi ammennettiin monipuolisesti ideoita modernin taiteen historiasta. Samalla opittiin lisää kuvan tekemisen perusasioita kuten värioppia, sommittelua, perspektiivin kuvaamista, kolmiulotteista hahmottamista ja monenlaisia tekniikoita.
8A:n ja 8B:n perinteisiä liitupiirroksia, 8D:n digitaalisia maalauksia impressionismin hengessä
Ekspressiiviä henkilökuvia, joiden lähtökohtana oli muotivalokuvien estetiikka.
Kubistisia kollaaseja ja veistoksia
Dada-veistoksia kierrätysmateriaalista
Abstrakteja akryylimaalauksia ilman sivellintä. Ideoita saatiin nykytaiteilija Gerhard Richterin tekniikasta.
8D suunnitteli astioita ja toteutti ne Blender 3D-mallinnusohjelmalla. Inspiraatiota saatiin abstraktista taiteeesta, erityisesti suprematismista.
Kirjankansisuunnitteluun saatiin vaikutteita pop-taiteesta
Etäopetusaikana tehtiin oma pienlehti, zine. Sen aihe oli Elämässä tärkeintä on… Kuvien ja tekstin yhdistelmä sekä oma tyyli kertovat hienosti nuorten ajatuksista.
9. LUOKAT
Valkosavireliefeihin, joiden aiheena oli tyylitelty kasvi, sulatettiin kierrätyslasia.
9A:n Toiveiden talo -akryylimaalaukset ovat kooltaan 70x100cm. Niitä oli tilaa maalata syksyllä, kun puolet luokasta oli tet-jaksolla. Abstraktin ja esittävän välimaastosta löytyvät omat toiveet ja haaveet.
Lyijykynätutkielmien aiheena oli itselle tärkeä tai ihailtu henkilö.
LOPPUTYÖT
Kuvataideluokkalaisten viimeinen projekti on lopputyö. Jokainen määrittelee itse sen ilmaisulliset ja sisällölliset tavoitteet. Lopputyö koostuu kuvallisesta osuudesta ja portfoliosta. Kuvien yhteydessä olevat tekstit ovat katkelmia portfolioista.
9A
Kuvia unista, Ilona
Työni aiheena ovat omat uneni. Olin jo pitkään halunnut yhdistää uniani johonkin työhöni ja lopputyö antoi siihen mahdollisuuden. Olen aina pienestä pitäen nähnyt todella kummallisia ja toden tuntuisia unia, olen myös pitänyt unipäiväkirjoja vuosien varrella. Tulen tekemään kolme erilaista työtä unieni innoittamana, onnellisen unen, hämmentävän unen ja painajaisen. Pyrin myös tuomaan väriteemoilla unien tapaisen fantasian esille sen sijaan, että tekisin realistisen väriskaalan.
Talvinen matka, Auriina
Näiden kolmen vuoden aikana koulumatkalla on ollut suuri osa arkipäivissäni. Kävelen kouluun joka päivä hiukan alle puoli tuntia ja kotiin saman matkan. Reitti kulkee kauniin metsän läpi ja pidän siitä kovasti, vaikka joudunkin kävelemään päivittäin saman reitin säässä kuin säässä. Kävellessä saa pohtia rauhassa omia ajatuksiaan sekä ennen että jälkeen koulupäivän. Koska matka on osa lähes jokapäiväistä elämääni, on siitä tullut minulle jopa tärkeä. Kun nyt yläasteelta lähden, en luultavasti tule tätä reittiä enää kävelemään, joten siinäkin mielessä oli kiva ajatus maalata itselle muistoksi kuva reitin varrelta jostakin kivasta kohdasta.
Yhteistyöllä voittamaton, Ani
Teen valokuvakirjan, jossa kerron mökkisaareni historiasta, asukkaista ja siitä, millainen yhteisö siellä on. Mökkini sijaitsee Haukkasalon saaressa. Keksin työn idean itse asiassa jo uuden vuoden aikoihin, työn tarkoitus vain hieman muuttui ajatusprosessin myötä. Idea tuli, kun juttelimme mökillä Haukkasalon saaresta ja kaikista menneistä urheilukentän tapahtumista. Mainitsin, että olisi kiva jos joku tekisi kirjan, missä olisi kuvia ja tarinoita kyseisestä aiheesta. Aloin miettimään, että miksen tekisi sitä itse.
Valitsin aiheeni ja työn idean, koska saari ja mökki ovat minulle tärkeitä paikkoja, sekä siellä on läheisiä ihmisiä joita ei yleensä muuten näe. Tulen viemään kirjan kentälle huussikirjastoon kaikkien iloksi ja luettavaksi, siinä toivossa että muilla on yhtä hauskaa kirjaa lukiessa kuin minulla oli sitä tehdessä. Haluan työllä tuoda esille saarelaisten yhteishenkeä ja avuliaisuutta sekä kaikkea mitä yhteistyöllä voi saada aikaan.
Nostalgia-trippi Milanoon, Isabella
Käytän työssä inspiraationa pikku lapsena Italiassa viettämääni aikaa. Yritän kuvata muistoa siitä, kun asuin 5-vuotiaana äitini kanssa Milanossa. Asuimme siellä noin vuoden, jonka aikana käytin kaikki päivät maalaamiseen pihalla. Sanoisin, että intohimoni maalaamiseen ja ”taiteiluun” syntyi juuri siellä. Lisäksi toinen aika iso juttu työssä on se, että aion käyttää pelkästään sinistä väriä, koska aikoinaan Milanossa meillä ei ollut mitään muita öljyvärejä kuin sinistä.
Japanin muodin historiaa ja kulttuuria, Hanna
あなたは知っていますか
Tein lopputyön Japanin historiasta, sillä nyt on covid-19 pandemian takia ilmennyt enemmän rasismia aasialaisia kohtaan. Minä olen ollut yksi niistä kohteista. Tuntuu myös välillä, että ihmiset eivät osaa erottaa Aasian eri kulttuureita, mutta se ei haittaa. Tässä työssä opetan teille Japanin kulttuurista. Kerron teille japanin muodin historiasta ja kulttuurista. Vaikka minä itse olen puoliksi japanilainen ja olen pienestä asti ollut kiinni kimonoissa en silti tiedä vielä lähellekään kaikkea japanin kulttuurista. Työssä halusin ottaa esille asioita mistä minä pidän Japanin kulttuurissa. Teokseni taustalla on kirsikankukkia. Minä rakastan, kun näen keväällä kirsikan kukkia puissa. Tämä saa minut huomaamaan, että kesä on jo lähellä. Kimonossa käytin lempiväriäni vihreää.
1122990079118912 (1912), Kiia
Sain ideani työhöni yleisesti elokuvista ja peleistä. Mietin että mitä jaksan työstää noin puolentoista kuukauden ajan ja päädyin tekemään animaation lempi hahmoistani Star Warsista, MCU:sta, Halloweenista ja Borderlandsista.
A Night to Remember, Pinja
Ideani oli vaatemalliston suunnittelu. Valitsin sen, koska minulla oli siihen tarvittavat välineet kotona ja kaiken kaikkiaan se vain vaikutti idealta, johon minulla riitti motivaatiota. Inspiraationi oli yö. Minulla on aina tullut jotenkin lämmin ja kotoisa olo yöstä (varsinkin lämpimistä kesäöistä). Halusin myös työlläni ilmaista erilaisia tunteita, kuten rauhaa sekä hyväntuulisuutta että vain rentoa fiilistä.
Koiran arkipäivä, Essi
Muistan aina lapsena piirtäneeni tarinoita perheen koirista. Olen jo pitkään tehnyt sarjakuvia vapaa-ajan vietteeksi, joten ajattelin sarjakuvan piirtämisen olevan juuri minulle sopiva lopputyön aihe. Nyt koronaepidemian aikana on tullut tutkittua koirien puuhia enemmän kuin normaalisti. Huomaan asioita, joihin en ennen ole kiinnittänyt huomiota. Tästä sain idean kertoa koiriemme elämästä kuvaviestinnän avulla. Lopputyön aiheeksi valitsin sarjakuvan, joka kertoo meidän perheen koirien, Hessun ja Akun, arkipäivästä. Haluan viestiä, että koirat ovat ihmisille tärkeitä, ja että ne tuovat paljon iloa ja lohtua. Niille ja niiden kanssa voi myös nauraa ja tulla hyvälle tuulelle. Tavoitteeksi päätin luoda sarjakuvasta kepeän ja hauskan, sillä aiemmat kuvataiteen työni ovat käsitelleet synkempiä aiheita. Sarjakuva sisältäisi hauskoja hetkiä; miten koirat aloittavat sodan oravan kanssa, millaiset iltarutiinit niillä on yms.
Destination, Dunja
Tavoitteenani oli kertoa tarina ja tutkia liikettä. Halusin kertoa samaistuttavan tarinan ja saada ihmiset miettimään omia päämääriään ja sitä mitä he tekevät niiden saavuttamiseksi. Halusin tehdä juuri tarinan ja siksi animaatio tuntui oikealta toteutustavalta.
Destination kertoo päämäärän kadottamisesta ja burn outista. Päähenkilö haluaa saavuttaa sateenkaaren, mutta kaikki hänen energiansa menee sen perässä juoksemiseen. Vähitellen hän unohtaa sateenkaaren, mutta jatkaa silti juoksemista. Kun hän vihdoin muistaa määränpäänsä hän luovuttaa, mutta löytää uuden tien, jolla saavuttaa sateenkaari.
Merivirta, Marianna
Tuntien kuluessa sain ideani – teen työni sen pohjalta, ettei minulla ole ideaa. En osaa maalata abstraktisti ja näen usein kaikessa hahmoja tai jotakin, mitä toistan ajatuksissani. Tein työni tietämättä, mitä teen – aloin vain maalaamaan.
Erotin lopullisen työni kuitenkin alkuperäisestä ideastani; tajusin, että kaikista eniten ja mieluiten piirrän kasvoja. Ei välttämättä kenenkään tietyn, vaan aivan, mitä sattuu syntymään. Maalasin vihreäsävyisen maalauksen taustaan kasvot, ja keltaisen maalauksen jätin lähes tyhjäksi, lopuksi lisäten vielä silmän. Symbolisoiko se jotakin? En tiedä. Kenties toinen maalauksista tuli ensin, toinen jälkeen. Ehkä ne kertovat jotakin. Tahdon kuitenkin jättää sen avoimeksi tulkinnalle jokaiselle, joka työn näkee.
Ennakkoluulot, Amrita
Matka – kauneutta rumissa asioissa, Maria
Suunnitelmana oli alusta asti luoda kuvasarja, jonka inspiraationa oli kaupunkimaisemat. Myöhemmin päädyin maalaamaan sarjan erilaisista hylätyistä/yksinäisistä paikoista. Kuvasarjan tarkoituksena on olla jonkinlainen matka talossa, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa. Maalausten tarkoituksena on toimia ns. videopelimäisenä matkana, joka alkaa taas viimeisen kuvan jälkeen alusta tai ei. Kuvasarjalla ei ole niinkään selkeää aihetta ja minulla itsellänikin on erilaisia ideoita työstä. Joten jätän kuvien katsojalle paljon oman harkitsemisen varaa. Kuitenkin kuvasarja kuvaa yleisesti elämää ja sen jatkuvaa kulkua eteenpäin.
Äänimaailman tarkoituksena oli lisätä tunnelmaa. Äänimaailman voi tulkita miten itse haluaa omasta mielestäni se on neutraali ja/tai ahdistava. Jotkut äänet kuten nauru, kuulutus ja spraypullon ääni ovat muistoja. Askeleet kuvaavat tietenkin sitä, kun henkilö kävelee eteenpäin kuvasta toiseen. Toiseen huoneeseen tai käytävään siirtyminen näkyy äänimaailmassa usein kolmessa kohdassa erilaisina ovien ääninä ja yhdessä hissin äänenä.
Äänimaailma on kuunneltavissa täällä.
9B
Mustavalkoinen maailma, Elina
Työprosessin aikana minulle tuli monia erilaisia ideoita työn aiheesta. Ensimmäinen ajatukseni oli Helsingin rakennuksien kuvaaminen, mutta huonon sään vuoksi päädyin piirtämään. Ideana oli valita yksi omista kuvista, joka tuo hyviä muistoja. Valitsin kuvan rakennuksesta Eirasta. Olin veljeni ja hänen kavereidensa kanssa ulkoilemassa. Me kävimme ottamassa kuvia ja löysimme uusia kuvauspaikkoja. Myöhemmin huomasin, että yhdestä kuvasta tuli aika mielenkiintoinen. Päätin toteuttaa sen lopputyönä. Kuvassa oli monia yksityiskohtia ja valoläikkiä. Asetin itselleni tavoitteen toteuttaa työ mahdollisimman tarkasti. Halusin, että se näyttää tasan tarkkaan samanlaiselta kuin kuvassa, lukuunottamatta värejä.
My Helsinki, Kaisla
Elinvoimainen, Kukka-Liina
Kierot lierot, Hertta
Maalaus omasta hahmostani, Kiia
Major Arcana, Aila
Päätin tehdä lopputyöni Tarot-korttien uudelleen suunnittelusta. Tarot-kortit ovat 78:n kortin pakka, joiden tarkoitus on ennustaa tulevaisuutta. Näistä 22 on Major Arcanoita, jotka kertovat isosta muutoksesta ja loput Minor Arcanoita, jotka kertovat pienemmästä tilanteesta. Tavoitteeni on suunnitella kortit, jotka saan nostettua alkuperäisestä pakasta. Minor Arcanan kortit ovat todella samanlaisia, joten nämä kortit ovat kaikki Major Arcanoita. Tekemäni kortit näyttäisivät mielestäni korttien merkitykset paremmin. Kortit ovat myös esitetty tosi vanhanaikaisesti ja haluan kuvata kortit omalla tavallani, mutta silti säilyttää niiden merkityksen.
Rauhan laakso, Elsa
Mielestäni vahvuuteni on akryylimaalaaminen, erityisesti luontoa. Halusin lopputyössä näyttää opettajalle intohimoni maalaamiseen, jonka takia maalasin tämän tietyn maalauksen.
436, Peppi
Suunnitelmanani oli ottaa kuvia kaikista erilaisista ympyränmuotoisista asioista ja yhdistää kuvat niin, että lopullinen teos olisi videon muodossa. Lisäisin videon taustalle musiikkia ja kuvat vaihtuisivat videossa musiikin tahtiin. Teoksen nimi 436 tulee siitä, että teosta varten otin 436 kuvaa joista kokosin videon.
Mytolginen olento, Siiri
Olen viime vuosina maalannut paljon akryylimaaleilla ja kehittänyt omaa tekniikkaa. Pidän todella paljon maalaamisesta ja uskon että ensin suunnittelemalla ja luonnostelemalla lyijykynällä/puuväreillä ja sitten maalaamalla saan olennoista hienoja! Tykkään myös käyttää esim. kimalteita, timantteja ja erilaisia materiaaleja maalauksissani ja uskon voivani hyödyntää niitä tässäkin.
Satukirja ja sen kuvitus, Vilma
Tässä osa kirjan sivuista
Ullanlinna, Lassi
Halusin maalata Ullanlinnan, sillä olin asunut siellä koko elämäni ajan, kunnes muutimme muutama vuosi sitten Pikku Huopalahteen. Vaikka olemmekin muuttaneet, sisimmässäni asun kuitenkin vielä Ullanlinnassa, eikä se ajatus luultavasti tule pitkään aikaan muuttumaan, koska asuin melkein koko lapsuuteni siellä.
Tavoitteenani oli aluksi ottaa kuvia Helsingin Ullanlinnasta, jonka jälkeen maalaisin yhden niistä kuvista A3-paperille hieman sarjakuvatyylisesti. Tekniikkana tulisin käyttämän pääasiassa vesivärejä. Työn valmistuttua teettäisin vielä kortit sekä maalatusta teoksesta, että alkuperäisistä kuvista ja sen jälkeen kehystäisin kaikki työt. Haluaisin kertoa teoksen katsojille, kuinka kaunis kaupunki Helsinki on ja kuinka tutut kadut näyttävät täysin erilaiselta monen kerroksen korkeudelta kuin silloin, kun kävelet niitä pitkin.
9C
Amanda
Arttu
Dalia
Emilia
Felix
Hilla
Jukka
Jenni
Leena
Leo
Sofia
9A:n ja 9B:n nykytaideteeman yhteydessä tutustuttiin Yoko Onon teoksiin. Hänen tekstinsä olivat lähtökohtana kuvitustehtävälle. Tekniikka oli vapaa. Samalla käsiteltiin typografiaa.
Vaikka poikkeuksellisissa olosuhteissa emme ole voineet vierailla taidenäyttelyissä, museoiden virtuaaliset opastukset ovat olleet korvaamaton apu opetuksessa. 9A ja 9B tutustui Ateneumin Inspiraatio – nykytaide & klassikot -näyttelyyn video-opastuksen välityksellä. Näyttely esitteli nykytaiteilijoiden teoksia, jotka ovat saaneet inspiraatiota taidehistorian klassikkoteoksista. Siispä vuorossa oli tehdä näyttelyn tapaan oma tulkinta vanhasta teoksesta. Taidepostikorttien joukosta jokainen sai valita omansa, tutkia teoksen tietoja, perehtyä sen sisältöön ja toteuttaa oma työ vapaavalintaisella tekniikalla. Olimme aiemmin käsitelleet nykytaiteen ilmaisumuotoja, joten tavoitteena oli myös pohtia omaan näkökulmaan sopivaa toteutustapaa. Lopputuloksena syntyi todella hieno, kiinnostava ja monipuolinen kokoelma nuorten tulkintoja ja ajatuksia heijastavia teoksia.
Valitsin Rembrandtin maalauksen Lukeva munkki vuodelta 1661, jonka päätin toteuttaa valokuvaten. Tutkaillessani teosta kiinnitin huomiota tummaan valaistukseen, munkin vaatetukseen ja lehtiseen, jota hän pitelee kädessään. Nykyään lehtiä ja uutisia luetaan paljon puhelimilta, joten korvasin lehtisen puhelimella. Itse munkin korvasin serkullani Kaorilla ja kaavun tilalla toimi ukilta varastettu huppari. Paras valaistus tai pikemminkin pimeys löytyi mummin vessasta ja maalauksessakin havaittava punainen sävy tuli puhelimen näytöltä.
Työni mallina oli The Punishment of Loki – James Doyle Penrose (1912), ja työni nimi on siksi The Punishment of Handsome Jack. Työni sisältää hahmon ”Borderlands” -pelisaagasta, työn tilanne perustuu kohtaukseen Borderlans: The Pre-sequel pelissä, jossa Handsome Jack on saapunut Vault -kammioon, ja luo yhteyden Vault -symboliin saadakseen loputtoman määrän tietoa universumista. Tiedonsaanti kuitenkin keskeytyy, kun Lilith niminen hahmo murskaa symbolin Jackin naamaan, aiheuttaen symbolin muotoisen arven tämän kasvoihin. Valitsin kuvani hahmoksi juuri Handsome Jackin, sillä hän on hyvin samanlainen hahmo Lokin kanssa. Lisäksi Vault -kammion tapahtumia voidaan katsoa rangaistuksena siitä, miten Jack korruptoitui yhä epäinhimillisemmäksi valtaa etsiessään, ja että hänen ulkokuorensa – ainoa asia mikä muistutti häntä, sekä muita, siitä että hän ei aina ollut suuruudenhullu tuleva diktaattori – tahrittiin arvella, joka merkkaisi aina sitä päivää, jona hän päätti elämänsä suunnan uudestaan.
Annunciazione Calvacantin on tehnyt italialainen taidemaalari, veistäjä ja arkkitehti Donatello. Se on arvioitu olevan vuodelta 1435 ja se sijaitsee sen alkuperäisessä paikalla Santa Crocessa Firenzessä. Nimensä se sai siitä, että se tehtiin Calvacantille sukuhautaan, jota ei ole enää olemassa. Teos on tehty kivestä ja se on kullattu, lisäksi se on reliefi. Annunciazione Calvacanti esittää Raamatun kohtaa, jossa enkeli ilmoittaa Neitsyt Marialle, että Maria kantaa Jumalan lasta. Työssäni on siivellinen raskaustesti ja surullinen kontallaan oleva tyttö.
Valitsin Antoine Watteaun Keinu teoksen. Valokuvien inspiraationa on maalauksen taustalla olevat veistokset, jotka ikään kuin tarkkailevat päähenkilöitä. Kuvaukseen käytin puhelintani ja mallikseni otin siskoni. Hänen maskeeraukseen käytimme meikkejä ja hänen päähineensä tein itse pahvista, kuumaliimasta ja grillitikuista. Ensin kokosin päähineen jonka jälkeen maalasin sen ja koristelin kultatusseilla.
Valitsin kuvanVenus Victirixistä, joka siis on veistos Rooman mytologiaan kuuluvasta jumalatar Venuksesta. Veistos veistettiin vuonna 1808, ja veistäjä oli Antonio Canova. Työni kertoo/kuvastaa sitä kuinka usein yhteiskunta demonisoi ja syrjii mustia naisia joilla on afrikkalaiset piirteet. Esimerkiksi tummempi iho tai luonnostaan kiharat hiukset usein tyrmätään hetrumaksi ja ei halutuksi. Tämä asenne on erittäin myrkyllinen ja halusin inspiraatio-työssäni kuvata miten alkuperäisesti kuva, jossa kuvattu nainen kuvaa kauneutta, rakkautta ja vaurautta voi yhtä hyvin olla tumma nainen. Kuten varmaankin voi arvata työ on semi-henkilökohtainen minulle ja siten ehkä ensimmäinen kuvistyö, jonka olen tehnyt merkityksellä.
Päädyin patsaaseen nimeltä St. George, jonka on tehnyt tunnettu taiteilija Donatello vuosina 1415-1417 kirkkoon koristeeksi. Patsasta kuvailtiin wikipedia sivulla näin ”Saint George is sculptured as a young, brave, determined and strong man in armor”. Minulla kesti aika kauan keksiä mitä kertoisin työlläni, mutta lopulta päädyin siihen, että halusin tehdä maalauksen hänen kasvoistaan, jossa hän itkisi. Patsaan kuvaus nuoresta rohkeasta, ja vahvasta miehestä sai minut ajattelemaan sitä kuinka vieläkin yhteiskunnassa ylläpidetään sitä kuvaa, että miehen tulisi aina olla rohkea ja vahva eivätkä he voisi olla haavoittuvaisia. Siksi halusin kuvastaa patsaan itkevän. Itkemisen ei tulisi olla heikkouden merkki, vaan vahvuuden.
Itselleni valikoitui Van Goghin Perunansyöjät maalaus. Hän maalasi kyseisen työn vuonna 1885, ja tarkoituksena oli näyttää, ettei elämä maalla ole helppoa. Minulle oli alusta asti selvää, että teen oman versioni valokuvaten. Otin kuvan uutena vuotena kun olin puolmummini mökillä muiden sukulaisten kanssa. Kuvassa on pöytä täynnä ruokaa sekä rauhallinen tunnelma. Halusin tällä tuoda esiin sitä, miten nykyään monet asiat ovat paljon paremmin ja ihmiset ovat hyvinvoivia.
”Mater Dolorosa” on öljyvärimaalaus jonka on tehnyt El Greco vuonna 1597. Alkuperäisessä maalauksessa on kuvattu Neitsyt Marian surua ja huolta aiheena on ”Mater Dolorosa” mikä kääntyy ”Äidin kärsimys”. Tässä taiteen aiheessa kuvataan Neitsyt Mariaa suremassa Betlehemin lasten murhaa sekä Jeesuksen kuolemaa ylösnousemukseen saakka. Alkuperäisessä aiheessa Maria suree poikien kuolemaa ja joukkomurhaa. Halusin viedä työn pois 1500-luvulta mutta edelleen pysyä Äidin kärsimys -aiheessa. Tein Neitsyt Marian suremaan aihetta kuten Femicide, joka on edelleen ongelma maailmalla sekä holokaustia, jotta emme unohda historiaa emmekä anna sen toistaa itseään.
Aloitin työn teon piirtämällä kuvan Neitsyt Mariasta, leikkasin sen irti ja liimasin sen pinkille A2-kartongille. Sitten aloin käymään läpi valokuvia mitä olen vuosien aikana ottanut. Halusin tehdätyöstä juliste tyyppisen kollaasin. Valitsin kuvia, jotka mielestäni sopivat aiheeseen ja muokkasin niitä yhteen sopiviksi. Tulostin kuvat ja aloin sommitella ja liimata niitä taustaan. Päädyin vielä maalaamaan Marian vesiväreillä ja lisäämään työhön uskonnollista tekstiä. Sieltä löytyy rukous sekä teksti ”Per grazia ricevuta” joka tarkoittaa ”Hyvyys jonka olemme saaneet”.
Valitsin Giovanni Segantinin taulun The Angel Of Life. Se maalattiin vuosina 1894-1895. Segantini on hyödyntänyt teoksessaa vesi- ja öljyvärejä sekä kulta- hopea ja pronssi hippuja. Kuvassa on nainen, jolla on lapsi sylissä ikoniseen Maria ja Jeesus lapsi tyyliin. Valitsin teoksen lähinnä sen estetiikan ja värimaailman perusteella, joten varsinaisten ideoiden keksiminen ei ollut ihan helppoa. Halusin kuitenkin ottaa kantaa työlläni edes ajatuksen tasolla. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä kuinka usein maalauksissa naisilla on lapsi mukanaan. Sitä kautta sain idean siitä miten vielä nykyäänkin naisilta odotetaan lasten hankkimista ja heitä jopa painostetaan siihen.
Valitsin työn nimeltä: Huilunsoittaja. Maalauksessa on mies, jolla on huilu. Kuvan taustalla on puu ja jonkinnäköistä muutakin kasvillisuutta. Maalauson tehty vuonna 1734, Ruotsissa ja alunperin tehty öljyväreillä. Valitsin kuvan, koska värit ja tunnelma puhutteli minua. Kuvaa piti myös osata tulkita ja keksiä mielenkiintoinen idea omalle teokselle. Mitentyöstä pystyisi tekemään nykytaidetta. Minä tutkin työn tekniikkaa. Maalaus on hyvin huoliteltu ja värit ovat kauniit ja harmoniset. Tein työni niin, että otin maalauksen värit ja tein niistä paletin. Stiten rajasin suuret alueet ja väritin ne paletin väreillä. Ideana oli jotenkin tuoda esiin sitä kuinka ennen oli paljon aikaa ja asioihin panostettiin ja maalaukset tehtiin käsin ja todella tarkasti, kun taas nykyään tuntuu, että ihmiset ovat kauhean kärsimättömiä ja kaikilla on aina kiire. Kuvastin tätä sillä kuinka työssäni ei ole juurikaan yksityiskohtia ja kuva on todella pelkistetty versio alkuperäisestä teoksesta.
Kuvasta tuli kaksi inspiraatiota: koska kuvassa oli lohjennut kreikkalainen reliefi, ja näytti siltä, kuin hahmoilta puuttuisi jokin ruumiinosa, joten piirsin niille pyörätuolin. Toisessa tuli mieleen kun ollaan luokassa ja puhutaan kesken tunnin kavereille. Valitsin ensimmäisen, koska pyörätuoli vaikutti kiinnostavammalta.
Hän heräsi, katse unisena ja mieli valmiina.
Ikkunasta siinsi auringonvalo, kultainen joillakin pinnoilla ja kirkkaanvalkoinen silmillä – niin kirkas, että katse täytyi kääntää.
Ikkunasta näkyi rauhallinen, seesteinen Maa. Se oli niin kaukana, ettei edes yhtä puuta erottanut. Ja aurinko, kaukana tuolla.
Hän nousi seisomaan venyteltyään pienesti, pellavaiset yövaatteet kulkien rauhallisesti mukana. Hän nosti merensinisen silkkivaatteen ja kietoi sen olkapäilleen, laskeutuen istumaan ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen. Hän katsoi ulos ikkunasta ja poimi kynän käteensä, toisessa nyt harppi – 1600-luvun maantieteilijä työväline.
Hän nousi seisomaan, puki harmaan paidan ja merensinisen aamutakin ylleen. Hän kietoi kellon ranteeseensa, katseensa pysyen ikkunassa ja siinä, mitä näki sen läpi. Hän istuutui ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen irrottamatta katsettaan. Hän poimi kynän käteensä, toisessa nyt yksinkertainen harppi – muisto menneisyydestä, hän käyttää yhä harppia.
1660-luvulla ja 20??-luvuilla tiede on erilaista. Kun 1600-luvun lopussa keskityttiin Maapallon pinnan kartoittamiseen, tulevaisuudessa kartoitettavana on avaruus. Työni idea keskittyy siis tieteen kehittymiseen, uudistumiseen – mutta silti samana pysymiseen. Siihen kuuluu satojakin vuosia vanhoja löytöjä, joita sovelletaan aina uudestaan ja uudestaan – olisi se tähtien tarkkailuun tai harpin käyttöön liittyen.
Työhöni liittyvä teksti kuvailee kahden työstään ihastuneen tieteilijän aamua, mutta loppu on tulkittavana.
Alkuperäinen työ, josta otin inspiraation, on hollantilaistaiteilijan Johannes Vermeerin ’Maantieteilijä’, jota pidetään usein jopa keskeneräisenä sen tyhjän seinän ja pinnattomien varjojen vuoksi. Halusin luoda samaa efektiä oman työni taustaan. Alkuperäisessä työssä voi nähdä yksityiskohtina mm. kartan, harpin ja karttapallon. Korvasin ne kuvalla kierregalaksista (esimerkiksi Linnunrata), harpilla ja aurinkosysteemimme mallilla. Vermeerin työ on tehty öljymaaleilla, ja sen uskotaan olevan tehty samalle pohjalle, kuin Vermeerin ’astronomi’. Öljymaalaus oli 1660-luvulla ainut maalaamisen muoto ja nykypäivänä keinoja on useita. Kaikista uusin voisi olla ehkä siis digitaalinen – joka uusimpana on lähes vastakohta öljymaalaukselle. Siksi valitsin tehdä työn digitaalisena.
Meikun kuvis 