Kahdeksasluokkalaiset tutustuivat syyslukukauden ajan modernin taiteen historiaan. Omissa lyijykynäpiirroksissa perehdyttiin surrealistiseen ilmaisuun. Samalla harjoiteltiin yhden pakopisteen perspektiiviä ja kerrattiin valööripiirtämistä. A3-kokoisissa töissä näkyy hienosti oppilaiden pitkäjänteisyys, keskittyminen ja mielikuvituksen käyttö.
Seitsemäsluokkalaiset viettivät elokuisen koulupäivän Helsinki Biennaalissa Vallisaaressa tutustuen uusiin luokkakavereihin, tehden yhdessä taideteoksia, tutkien näyttelyn teoksia ja valokuvaten luontoa. Valokuvien pohjalta tehtiin koulussa akvarellimaalaukset kerraten värioppia ja maalaustekniikkaa.
Palataan maalausten mukana aurinkoisiin loppukesän tunnelmiin!
Uudet kuvataideluokkalaiset viettivät 23.8. taide- ja ryhmäytymispäivän Helsinki Biennaalissa Vallisaaressa. 7B, 7C, 7F ja 7G rakensi ryhmissä ympäristötaidetta, valitsi vaikuttavimman teoksen, kirjoitti siitä ja kuvasi selfien sen kanssa. Upeaa luontoa valokuvattiin lähtökohdaksi myöhemmin tehtäviä akvarellimaalauksia varten.
8D, 8F JA 8I ilmaisivat vahvoja tunteita A2-kokoisissa peitevärimaalauksissa. Työssä tavoitettiin kiinnostavia väririnnastuksia ja ekspressiivistä sivellinjälkeä. Henkilökuvien lähtökohtana olivat muotivalokuvat.
8D, 8F ja 8I tutki syksyn ensimmäisessä tehtävässä tuttua arjen ympäristöä valokuvaten. Yhden kuvan pohjalta tehtiin pastellimaalaus. Taustaksi tutustuttiin impressionistien tapaa kuvata valoa, varjoja ja värejä. Töihin tallentui hienosti loppukesän vehreys ja auringonpaiste. Samalla herkistyttiin näkemään arkiympäristön kauneus ja kiinnostavuus.
9A:n ja 9B:n nykytaideteeman yhteydessä tutustuttiin Yoko Onon teoksiin. Hänen tekstinsä olivat lähtökohtana kuvitustehtävälle. Tekniikka oli vapaa. Samalla käsiteltiin typografiaa.
Vaikka poikkeuksellisissa olosuhteissa emme ole voineet vierailla taidenäyttelyissä, museoiden virtuaaliset opastukset ovat olleet korvaamaton apu opetuksessa. 9A ja 9B tutustui Ateneumin Inspiraatio – nykytaide & klassikot -näyttelyyn video-opastuksen välityksellä. Näyttely esitteli nykytaiteilijoiden teoksia, jotka ovat saaneet inspiraatiota taidehistorian klassikkoteoksista. Siispä vuorossa oli tehdä näyttelyn tapaan oma tulkinta vanhasta teoksesta. Taidepostikorttien joukosta jokainen sai valita omansa, tutkia teoksen tietoja, perehtyä sen sisältöön ja toteuttaa oma työ vapaavalintaisella tekniikalla. Olimme aiemmin käsitelleet nykytaiteen ilmaisumuotoja, joten tavoitteena oli myös pohtia omaan näkökulmaan sopivaa toteutustapaa. Lopputuloksena syntyi todella hieno, kiinnostava ja monipuolinen kokoelma nuorten tulkintoja ja ajatuksia heijastavia teoksia.
Valitsin Rembrandtin maalauksen Lukeva munkki vuodelta 1661, jonka päätin toteuttaa valokuvaten. Tutkaillessani teosta kiinnitin huomiota tummaan valaistukseen, munkin vaatetukseen ja lehtiseen, jota hän pitelee kädessään. Nykyään lehtiä ja uutisia luetaan paljon puhelimilta, joten korvasin lehtisen puhelimella. Itse munkin korvasin serkullani Kaorilla ja kaavun tilalla toimi ukilta varastettu huppari. Paras valaistus tai pikemminkin pimeys löytyi mummin vessasta ja maalauksessakin havaittava punainen sävy tuli puhelimen näytöltä.
Työni mallina oli The Punishment of Loki – James Doyle Penrose (1912), ja työni nimi on siksi The Punishment of Handsome Jack. Työni sisältää hahmon ”Borderlands” -pelisaagasta, työn tilanne perustuu kohtaukseen Borderlans: The Pre-sequel pelissä, jossa Handsome Jack on saapunut Vault -kammioon, ja luo yhteyden Vault -symboliin saadakseen loputtoman määrän tietoa universumista. Tiedonsaanti kuitenkin keskeytyy, kun Lilith niminen hahmo murskaa symbolin Jackin naamaan, aiheuttaen symbolin muotoisen arven tämän kasvoihin. Valitsin kuvani hahmoksi juuri Handsome Jackin, sillä hän on hyvin samanlainen hahmo Lokin kanssa. Lisäksi Vault -kammion tapahtumia voidaan katsoa rangaistuksena siitä, miten Jack korruptoitui yhä epäinhimillisemmäksi valtaa etsiessään, ja että hänen ulkokuorensa – ainoa asia mikä muistutti häntä, sekä muita, siitä että hän ei aina ollut suuruudenhullu tuleva diktaattori – tahrittiin arvella, joka merkkaisi aina sitä päivää, jona hän päätti elämänsä suunnan uudestaan.
Annunciazione Calvacantin on tehnyt italialainen taidemaalari, veistäjä ja arkkitehti Donatello. Se on arvioitu olevan vuodelta 1435 ja se sijaitsee sen alkuperäisessä paikalla Santa Crocessa Firenzessä. Nimensä se sai siitä, että se tehtiin Calvacantille sukuhautaan, jota ei ole enää olemassa. Teos on tehty kivestä ja se on kullattu, lisäksi se on reliefi. Annunciazione Calvacanti esittää Raamatun kohtaa, jossa enkeli ilmoittaa Neitsyt Marialle, että Maria kantaa Jumalan lasta. Työssäni on siivellinen raskaustesti ja surullinen kontallaan oleva tyttö.
Valitsin Antoine Watteaun Keinu teoksen. Valokuvien inspiraationa on maalauksen taustalla olevat veistokset, jotka ikään kuin tarkkailevat päähenkilöitä. Kuvaukseen käytin puhelintani ja mallikseni otin siskoni. Hänen maskeeraukseen käytimme meikkejä ja hänen päähineensä tein itse pahvista, kuumaliimasta ja grillitikuista. Ensin kokosin päähineen jonka jälkeen maalasin sen ja koristelin kultatusseilla.
Valitsin kuvanVenus Victirixistä, joka siis on veistos Rooman mytologiaan kuuluvasta jumalatar Venuksesta. Veistos veistettiin vuonna 1808, ja veistäjä oli Antonio Canova. Työni kertoo/kuvastaa sitä kuinka usein yhteiskunta demonisoi ja syrjii mustia naisia joilla on afrikkalaiset piirteet. Esimerkiksi tummempi iho tai luonnostaan kiharat hiukset usein tyrmätään hetrumaksi ja ei halutuksi. Tämä asenne on erittäin myrkyllinen ja halusin inspiraatio-työssäni kuvata miten alkuperäisesti kuva, jossa kuvattu nainen kuvaa kauneutta, rakkautta ja vaurautta voi yhtä hyvin olla tumma nainen. Kuten varmaankin voi arvata työ on semi-henkilökohtainen minulle ja siten ehkä ensimmäinen kuvistyö, jonka olen tehnyt merkityksellä.
Päädyin patsaaseen nimeltä St. George, jonka on tehnyt tunnettu taiteilija Donatello vuosina 1415-1417 kirkkoon koristeeksi. Patsasta kuvailtiin wikipedia sivulla näin ”Saint George is sculptured as a young, brave, determined and strong man in armor”. Minulla kesti aika kauan keksiä mitä kertoisin työlläni, mutta lopulta päädyin siihen, että halusin tehdä maalauksen hänen kasvoistaan, jossa hän itkisi. Patsaan kuvaus nuoresta rohkeasta, ja vahvasta miehestä sai minut ajattelemaan sitä kuinka vieläkin yhteiskunnassa ylläpidetään sitä kuvaa, että miehen tulisi aina olla rohkea ja vahva eivätkä he voisi olla haavoittuvaisia. Siksi halusin kuvastaa patsaan itkevän. Itkemisen ei tulisi olla heikkouden merkki, vaan vahvuuden.
Itselleni valikoitui Van Goghin Perunansyöjät maalaus. Hän maalasi kyseisen työn vuonna 1885, ja tarkoituksena oli näyttää, ettei elämä maalla ole helppoa. Minulle oli alusta asti selvää, että teen oman versioni valokuvaten. Otin kuvan uutena vuotena kun olin puolmummini mökillä muiden sukulaisten kanssa. Kuvassa on pöytä täynnä ruokaa sekä rauhallinen tunnelma. Halusin tällä tuoda esiin sitä, miten nykyään monet asiat ovat paljon paremmin ja ihmiset ovat hyvinvoivia.
”Mater Dolorosa” on öljyvärimaalaus jonka on tehnyt El Greco vuonna 1597. Alkuperäisessä maalauksessa on kuvattu Neitsyt Marian surua ja huolta aiheena on ”Mater Dolorosa” mikä kääntyy ”Äidin kärsimys”. Tässä taiteen aiheessa kuvataan Neitsyt Mariaa suremassa Betlehemin lasten murhaa sekä Jeesuksen kuolemaa ylösnousemukseen saakka. Alkuperäisessä aiheessa Maria suree poikien kuolemaa ja joukkomurhaa. Halusin viedä työn pois 1500-luvulta mutta edelleen pysyä Äidin kärsimys -aiheessa. Tein Neitsyt Marian suremaan aihetta kuten Femicide, joka on edelleen ongelma maailmalla sekä holokaustia, jotta emme unohda historiaa emmekä anna sen toistaa itseään.
Aloitin työn teon piirtämällä kuvan Neitsyt Mariasta, leikkasin sen irti ja liimasin sen pinkille A2-kartongille. Sitten aloin käymään läpi valokuvia mitä olen vuosien aikana ottanut. Halusin tehdätyöstä juliste tyyppisen kollaasin. Valitsin kuvia, jotka mielestäni sopivat aiheeseen ja muokkasin niitä yhteen sopiviksi. Tulostin kuvat ja aloin sommitella ja liimata niitä taustaan. Päädyin vielä maalaamaan Marian vesiväreillä ja lisäämään työhön uskonnollista tekstiä. Sieltä löytyy rukous sekä teksti ”Per grazia ricevuta” joka tarkoittaa ”Hyvyys jonka olemme saaneet”.
Valitsin Giovanni Segantinin taulun The Angel Of Life. Se maalattiin vuosina 1894-1895. Segantini on hyödyntänyt teoksessaa vesi- ja öljyvärejä sekä kulta- hopea ja pronssi hippuja. Kuvassa on nainen, jolla on lapsi sylissä ikoniseen Maria ja Jeesus lapsi tyyliin. Valitsin teoksen lähinnä sen estetiikan ja värimaailman perusteella, joten varsinaisten ideoiden keksiminen ei ollut ihan helppoa. Halusin kuitenkin ottaa kantaa työlläni edes ajatuksen tasolla. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä kuinka usein maalauksissa naisilla on lapsi mukanaan. Sitä kautta sain idean siitä miten vielä nykyäänkin naisilta odotetaan lasten hankkimista ja heitä jopa painostetaan siihen.
Valitsin työn nimeltä: Huilunsoittaja. Maalauksessa on mies, jolla on huilu. Kuvan taustalla on puu ja jonkinnäköistä muutakin kasvillisuutta. Maalauson tehty vuonna 1734, Ruotsissa ja alunperin tehty öljyväreillä. Valitsin kuvan, koska värit ja tunnelma puhutteli minua. Kuvaa piti myös osata tulkita ja keksiä mielenkiintoinen idea omalle teokselle. Mitentyöstä pystyisi tekemään nykytaidetta. Minä tutkin työn tekniikkaa. Maalaus on hyvin huoliteltu ja värit ovat kauniit ja harmoniset. Tein työni niin, että otin maalauksen värit ja tein niistä paletin. Stiten rajasin suuret alueet ja väritin ne paletin väreillä. Ideana oli jotenkin tuoda esiin sitä kuinka ennen oli paljon aikaa ja asioihin panostettiin ja maalaukset tehtiin käsin ja todella tarkasti, kun taas nykyään tuntuu, että ihmiset ovat kauhean kärsimättömiä ja kaikilla on aina kiire. Kuvastin tätä sillä kuinka työssäni ei ole juurikaan yksityiskohtia ja kuva on todella pelkistetty versio alkuperäisestä teoksesta.
Kuvasta tuli kaksi inspiraatiota: koska kuvassa oli lohjennut kreikkalainen reliefi, ja näytti siltä, kuin hahmoilta puuttuisi jokin ruumiinosa, joten piirsin niille pyörätuolin. Toisessa tuli mieleen kun ollaan luokassa ja puhutaan kesken tunnin kavereille. Valitsin ensimmäisen, koska pyörätuoli vaikutti kiinnostavammalta.
Hän heräsi, katse unisena ja mieli valmiina.
Ikkunasta siinsi auringonvalo, kultainen joillakin pinnoilla ja kirkkaanvalkoinen silmillä – niin kirkas, että katse täytyi kääntää.
Ikkunasta näkyi rauhallinen, seesteinen Maa. Se oli niin kaukana, ettei edes yhtä puuta erottanut. Ja aurinko, kaukana tuolla.
Hän nousi seisomaan venyteltyään pienesti, pellavaiset yövaatteet kulkien rauhallisesti mukana. Hän nosti merensinisen silkkivaatteen ja kietoi sen olkapäilleen, laskeutuen istumaan ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen. Hän katsoi ulos ikkunasta ja poimi kynän käteensä, toisessa nyt harppi – 1600-luvun maantieteilijä työväline.
Hän nousi seisomaan, puki harmaan paidan ja merensinisen aamutakin ylleen. Hän kietoi kellon ranteeseensa, katseensa pysyen ikkunassa ja siinä, mitä näki sen läpi. Hän istuutui ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen irrottamatta katsettaan. Hän poimi kynän käteensä, toisessa nyt yksinkertainen harppi – muisto menneisyydestä, hän käyttää yhä harppia.
1660-luvulla ja 20??-luvuilla tiede on erilaista. Kun 1600-luvun lopussa keskityttiin Maapallon pinnan kartoittamiseen, tulevaisuudessa kartoitettavana on avaruus. Työni idea keskittyy siis tieteen kehittymiseen, uudistumiseen – mutta silti samana pysymiseen. Siihen kuuluu satojakin vuosia vanhoja löytöjä, joita sovelletaan aina uudestaan ja uudestaan – olisi se tähtien tarkkailuun tai harpin käyttöön liittyen.
Työhöni liittyvä teksti kuvailee kahden työstään ihastuneen tieteilijän aamua, mutta loppu on tulkittavana.
Alkuperäinen työ, josta otin inspiraation, on hollantilaistaiteilijan Johannes Vermeerin ’Maantieteilijä’, jota pidetään usein jopa keskeneräisenä sen tyhjän seinän ja pinnattomien varjojen vuoksi. Halusin luoda samaa efektiä oman työni taustaan. Alkuperäisessä työssä voi nähdä yksityiskohtina mm. kartan, harpin ja karttapallon. Korvasin ne kuvalla kierregalaksista (esimerkiksi Linnunrata), harpilla ja aurinkosysteemimme mallilla. Vermeerin työ on tehty öljymaaleilla, ja sen uskotaan olevan tehty samalle pohjalle, kuin Vermeerin ’astronomi’. Öljymaalaus oli 1660-luvulla ainut maalaamisen muoto ja nykypäivänä keinoja on useita. Kaikista uusin voisi olla ehkä siis digitaalinen – joka uusimpana on lähes vastakohta öljymaalaukselle. Siksi valitsin tehdä työn digitaalisena.
Kahdeksasluokkalaiset ovat jälleen aloittaneet syksyn kuvataideopinnot tutustumalla moderniin taiteeseen. Samalla on kerrattu ja syvennetty eri tekniikoiden käyttöä. Oman työskentelyn kautta tutuksi ovat tulleet impressionismi, ekspressionismi ja kubismi.
8. luokkalaiset ovat syyslukukauden aikana tutustuneet modernin taiteen historiaan. Samalla on kerrattu eri tekniikoita ja saatu inspiraatiota oman kuvallisen ilmaisun monipuolistamiseen.
Impressionismi
Ekspressionismi
Surrealismi
Abstrakti taide
Meikun kuvis 