Aalto arjessa lukuvuonna 2020-2021

Alvar Aalto -koulujen tämän lukuvuoden yhteinen teema on ollut Aalto arjessa. Meilahden yläasteelle se on huomioitu erityisesti seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten arkkitehtuuriin ja muotoiluun liittyvissä töissä.

Kässää kuvista

Käsityön ja kuvataiteen yhteisillä tunneilla kahdeksasluokkalaiset ovat syventyneet koko vuoden ajan Aallon elämään ja tuotantoon. Vierailuilla Aallon kotitaloon ja Kansaneläkelaitoksen pääkonttorille tutkittiin arkkitehtuurin ja esineiden muotokieltä. Siitä saatiin inspiraatiota oman kankaan suunnitteluun. Printtisuunnitelmista valittiin yksi, joka toteutettiin pellavakankaalle. Siitä ommeltiin vetoketjullinen pussukka. Toisena työnä painettiin ja ommeltiin tyyny. Molemmat ovat viimeistellysti toteutettuja arjen käyttöesineitä.

Vuoden työskentelystä koottiin digitaalinen portfolio. Se sisältää tietoa Aallosta, valokuvia, suunnitelmia, tietoa pellavakankaasta, etätehtävien vastaukse, työprosessin kuvauksen ja itsearviointia. Etäopiskelun aikana katsottiin Virpi Suutarin ohjaama Aalto-elokuva ja Alvar Aalto -museon Kuraattorien helmet – Muotoja moneksi -näyttelyopastus.

Aallon kotitalossa

Aaltoa arjessamme. Kouluruokalan tuolit inspiroivat.

Omaan kankaaseen saatiin ideoita myös kartoittamalla Aallon tuotantoa. Vuoden työprosessi tallennettiin portfolioon.

Kansaneläkelaitoksen pääkonttoria tutkittiin joka suunnalta.

Ohjelmaan kuului myös omasta kankaasta valmistetun tuoteperheen suunnittelu. Samalla harjoiteltiin kuvittamista.

Tyynykankaan painantaa ja valmis tyyny

Paviljonki

Seitsemäsluokkalaiset perehtyivät Helsingin arkkitehtuurin historiaan. Yksi uusimmista kohteista on Kauppatorin Helsinki Biennaali -paviljonki. Torin toisella puolella on jo vuonna 1952 valmistunut Suomenlinnan lautan matkustajapaviljonki. Sekin pääsi uutisiin hienon restauroinnin valmistuttua.

Pohdimme erilaisten paviljonkien käyttötarkoituksia, rakennusmateriaaleja ja funktionaalisuutta. Myös Alvar Aalto on suunnitellut paviljongin. Tutkimme Venetsiassa sijaitsevaa Suomen näyttelypaviljonkia valokuvien ja arkkitehtuuripiirrosten avulla. Niinpä seiskojen tehtävänä oli suunnitella paviljonki ja rakentaa sen pienoismalli mittakaavassa 1:100. Tässä auttoi se, että samaan aikaan matematiikassa oli käsitelty mittakaavaan liittyviä asioita. Millaisen paviljongin haluaisit kotikaupunkiin? Mikä on sen käyttötarkoitus ja kohderyhmä? Onko se väliaikainen vai pysyvä rakennus. Mitä rakennusmateriaaleja on käytetty? Missä se sijaitsee? Tuloksena oli kiinnostavia, funktionaalisia, ekologisia, yllätyksellisiä rakennuksia nykytaiteelle, muodille, kirjoille, graffiteille, hengailulle, odotustilaksi, kahvilaksi…

Paviljongin kuva liitettiin kuvankäsittelyohjemassa maisemaan ja rakennuksesta tehtiin taitettu A4-kokoinen esite. Näin työhön yhdistyi myös graafinen suunnittelu.

Alvar Aallon syntymäpäivä 3.2. – Arkkitehtuurin ja muotoilun päivä

Vastasimme Alvar Aallon syntymäpäivänä Archinfon eli Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen valokuvahaasteeseen, jossa etsittiin oivaltavia yksityiskohtia omasta koulusta. Haasteen tarkoituksena oli saada lapset ja nuoret kiinnittämään huomiota jokapäiväisen ympäristönsä arkkitehtuuriin ja muotoiluun ja sitä kautta lisätä tietoisuutta rakennetusta ympäristöstä. Kilpailun voitti 8A:n valokuvasarja. Koulurakennuksesta löytyi kiinnostavia muotoja, värejä ja helmikuun hämärässä huomiota kiinnittivät erilaiset valaisimet.

Lisätietoa haasteesta täällä.

Tämä haaste innosti jatkotehtävään. 8A tutki koulua myös siitä näkökulmasta, kuinka arkiympäristöstä saataisiin viihtyisämpi. Tehtävässä sovellettiin muotoilupolkua, muotoiluprosessin vaiheita: haaste, havainnointi, ideointi ja suunnitelma. Samalla harjoiteltiin omien ideoiden visualisointia ja esittämistä.

Aalto-animaatioita

Kahdeksasluokkalaiset ovat kevään viimeisessä työssä tutustuneet elokuvan historiaan, ilmaisukeinoihin ja animaation lajeihin ja käyttöön mm. mainonnassa. Nopeana harjoituksena on tehty tietoiskumaisia pala-animaatioita Aallon suunnittelemista esineistä. Muutama on jo valmistunut, alla linkit niihin. Lisää on tulossa!

Aalto-maljakko

Kultakello

Kultakello 2

Juomia joka janoon

Etäopetuksen aikana 8A ja 8B perehtyi graafiseen suunnitteluun. Tehtävänä oli toteuttaa tietylle kohderyhmälle suunnattu juomatölkki. Digitaalinen työskentely onnistui hienosti kotonakin.

Kuvituksia Yoko Onon runoihin

9A:n ja 9B:n nykytaideteeman yhteydessä tutustuttiin Yoko Onon teoksiin. Hänen tekstinsä olivat lähtökohtana kuvitustehtävälle. Tekniikka oli vapaa. Samalla käsiteltiin typografiaa.

Nykytaide ja klassikot

Vaikka poikkeuksellisissa olosuhteissa emme ole voineet vierailla taidenäyttelyissä, museoiden virtuaaliset opastukset ovat olleet korvaamaton apu opetuksessa. 9A ja 9B tutustui Ateneumin Inspiraatio – nykytaide & klassikot -näyttelyyn video-opastuksen välityksellä. Näyttely esitteli nykytaiteilijoiden teoksia, jotka ovat saaneet inspiraatiota taidehistorian klassikkoteoksista. Siispä vuorossa oli tehdä näyttelyn tapaan oma tulkinta vanhasta teoksesta. Taidepostikorttien joukosta jokainen sai valita omansa, tutkia teoksen tietoja, perehtyä sen sisältöön ja toteuttaa oma työ vapaavalintaisella tekniikalla. Olimme aiemmin käsitelleet nykytaiteen ilmaisumuotoja, joten tavoitteena oli myös pohtia omaan näkökulmaan sopivaa toteutustapaa. Lopputuloksena syntyi todella hieno, kiinnostava ja monipuolinen kokoelma nuorten tulkintoja ja ajatuksia heijastavia teoksia.

Valitsin Rembrandtin maalauksen Lukeva munkki vuodelta 1661, jonka päätin toteuttaa valokuvaten. Tutkaillessani teosta kiinnitin huomiota tummaan valaistukseen, munkin vaatetukseen ja lehtiseen, jota hän pitelee kädessään. Nykyään lehtiä ja uutisia luetaan paljon puhelimilta, joten korvasin lehtisen puhelimella. Itse munkin korvasin serkullani Kaorilla ja kaavun tilalla toimi ukilta varastettu huppari. Paras valaistus tai pikemminkin pimeys löytyi mummin vessasta ja maalauksessakin havaittava punainen sävy tuli puhelimen näytöltä.

Työni mallina oli The Punishment of Loki – James Doyle Penrose (1912), ja työni nimi on siksi The Punishment of Handsome Jack. Työni sisältää hahmon ”Borderlands” -pelisaagasta, työn tilanne perustuu kohtaukseen Borderlans: The Pre-sequel pelissä, jossa Handsome Jack on saapunut Vault -kammioon, ja luo yhteyden Vault -symboliin saadakseen loputtoman määrän tietoa universumista. Tiedonsaanti kuitenkin keskeytyy, kun Lilith niminen hahmo murskaa symbolin Jackin naamaan, aiheuttaen symbolin muotoisen arven tämän kasvoihin. Valitsin kuvani hahmoksi juuri Handsome Jackin, sillä hän on hyvin samanlainen hahmo Lokin kanssa. Lisäksi Vault -kammion tapahtumia voidaan katsoa rangaistuksena siitä, miten Jack korruptoitui yhä epäinhimillisemmäksi valtaa etsiessään, ja että hänen ulkokuorensa – ainoa asia mikä muistutti häntä, sekä muita, siitä että hän ei aina ollut suuruudenhullu tuleva diktaattori – tahrittiin arvella, joka merkkaisi aina sitä päivää, jona hän päätti elämänsä suunnan uudestaan.

Annunciazione Calvacantin on tehnyt italialainen taidemaalari, veistäjä ja arkkitehti Donatello. Se on arvioitu olevan vuodelta 1435 ja se sijaitsee sen alkuperäisessä paikalla Santa Crocessa Firenzessä. Nimensä se sai siitä, että se tehtiin Calvacantille sukuhautaan, jota ei ole enää olemassa. Teos on tehty kivestä ja se on kullattu, lisäksi se on reliefi. Annunciazione Calvacanti esittää Raamatun kohtaa, jossa enkeli ilmoittaa Neitsyt Marialle, että Maria kantaa Jumalan lasta. Työssäni on siivellinen raskaustesti ja surullinen kontallaan oleva tyttö.

Valitsin Antoine Watteaun Keinu teoksen. Valokuvien inspiraationa on maalauksen taustalla olevat veistokset, jotka ikään kuin tarkkailevat päähenkilöitä. Kuvaukseen käytin puhelintani ja mallikseni otin siskoni. Hänen maskeeraukseen käytimme meikkejä ja hänen päähineensä tein itse pahvista, kuumaliimasta ja grillitikuista. Ensin kokosin päähineen jonka jälkeen maalasin sen ja koristelin kultatusseilla.

Valitsin kuvanVenus Victirixistä, joka siis on veistos Rooman mytologiaan kuuluvasta jumalatar Venuksesta. Veistos veistettiin vuonna 1808, ja veistäjä oli Antonio Canova. Työni kertoo/kuvastaa sitä kuinka usein yhteiskunta demonisoi ja syrjii mustia naisia joilla on afrikkalaiset piirteet. Esimerkiksi tummempi iho tai luonnostaan kiharat hiukset usein tyrmätään hetrumaksi ja ei halutuksi. Tämä asenne on erittäin myrkyllinen ja halusin inspiraatio-työssäni kuvata miten alkuperäisesti kuva, jossa kuvattu nainen kuvaa kauneutta, rakkautta ja vaurautta voi yhtä hyvin olla tumma nainen. Kuten varmaankin voi arvata työ on semi-henkilökohtainen minulle ja siten ehkä ensimmäinen kuvistyö, jonka olen tehnyt merkityksellä.

Päädyin patsaaseen nimeltä St. George, jonka on tehnyt tunnettu taiteilija Donatello vuosina 1415-1417 kirkkoon koristeeksi. Patsasta kuvailtiin wikipedia sivulla näin ”Saint George is sculptured as a young, brave, determined and strong man in armor”. Minulla kesti aika kauan keksiä mitä kertoisin työlläni, mutta lopulta päädyin siihen, että halusin tehdä maalauksen hänen kasvoistaan, jossa hän itkisi. Patsaan kuvaus nuoresta rohkeasta, ja vahvasta miehestä sai minut ajattelemaan sitä kuinka vieläkin yhteiskunnassa ylläpidetään sitä kuvaa, että miehen tulisi aina olla rohkea ja vahva eivätkä he voisi olla haavoittuvaisia.  Siksi halusin kuvastaa patsaan itkevän. Itkemisen ei tulisi olla heikkouden merkki, vaan vahvuuden.

Itselleni valikoitui Van Goghin Perunansyöjät maalaus. Hän maalasi kyseisen työn vuonna 1885, ja tarkoituksena oli näyttää, ettei elämä maalla ole helppoa. Minulle oli alusta asti selvää, että teen oman versioni valokuvaten. Otin kuvan uutena vuotena kun olin puolmummini mökillä muiden sukulaisten kanssa. Kuvassa on pöytä täynnä ruokaa sekä rauhallinen tunnelma. Halusin tällä tuoda esiin sitä, miten nykyään monet asiat ovat paljon paremmin ja ihmiset ovat hyvinvoivia.

”Mater Dolorosa” on öljyvärimaalaus jonka on tehnyt El Greco vuonna 1597. Alkuperäisessä maalauksessa on kuvattu Neitsyt Marian surua ja huolta aiheena on ”Mater Dolorosa” mikä kääntyy ”Äidin kärsimys”. Tässä taiteen aiheessa kuvataan Neitsyt Mariaa suremassa Betlehemin lasten murhaa sekä Jeesuksen kuolemaa ylösnousemukseen saakka. Alkuperäisessä aiheessa Maria suree poikien kuolemaa ja joukkomurhaa. Halusin viedä työn pois 1500-luvulta mutta edelleen pysyä Äidin kärsimys -aiheessa. Tein Neitsyt Marian suremaan aihetta kuten Femicide, joka on edelleen ongelma maailmalla sekä holokaustia, jotta emme unohda historiaa emmekä anna sen toistaa itseään.

Aloitin työn teon piirtämällä kuvan Neitsyt Mariasta, leikkasin sen irti ja liimasin sen pinkille A2-kartongille. Sitten aloin käymään läpi valokuvia mitä olen vuosien aikana ottanut. Halusin tehdätyöstä juliste tyyppisen kollaasin. Valitsin kuvia, jotka mielestäni sopivat aiheeseen ja muokkasin niitä yhteen sopiviksi. Tulostin kuvat ja aloin sommitella ja liimata niitä taustaan. Päädyin vielä maalaamaan Marian vesiväreillä ja lisäämään työhön uskonnollista tekstiä. Sieltä löytyy rukous sekä teksti ”Per grazia ricevuta” joka tarkoittaa ”Hyvyys jonka olemme saaneet”.

Valitsin Giovanni Segantinin taulun The Angel Of Life. Se maalattiin vuosina 1894-1895. Segantini on hyödyntänyt teoksessaa vesi- ja öljyvärejä sekä kulta- hopea ja pronssi hippuja. Kuvassa on nainen, jolla on lapsi sylissä ikoniseen Maria ja Jeesus lapsi tyyliin. Valitsin teoksen lähinnä sen estetiikan ja värimaailman perusteella, joten varsinaisten ideoiden keksiminen ei ollut ihan helppoa. Halusin kuitenkin ottaa kantaa työlläni edes ajatuksen tasolla. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä kuinka usein maalauksissa naisilla on lapsi mukanaan. Sitä kautta sain idean siitä miten vielä nykyäänkin naisilta odotetaan lasten hankkimista ja heitä jopa painostetaan siihen.

Valitsin työn nimeltä: Huilunsoittaja. Maalauksessa on mies, jolla on huilu. Kuvan taustalla on puu ja jonkinnäköistä muutakin kasvillisuutta. Maalauson tehty vuonna 1734, Ruotsissa ja alunperin tehty öljyväreillä. Valitsin kuvan, koska värit ja tunnelma puhutteli minua. Kuvaa piti myös osata tulkita ja keksiä mielenkiintoinen idea omalle teokselle. Mitentyöstä pystyisi tekemään nykytaidetta. Minä tutkin työn tekniikkaa. Maalaus on hyvin huoliteltu ja värit ovat kauniit ja harmoniset. Tein työni niin, että otin maalauksen värit ja tein niistä paletin. Stiten rajasin suuret alueet ja väritin ne paletin väreillä. Ideana oli jotenkin tuoda esiin sitä kuinka ennen oli paljon aikaa ja asioihin panostettiin ja maalaukset tehtiin käsin ja todella tarkasti, kun taas nykyään tuntuu, että ihmiset ovat kauhean kärsimättömiä ja kaikilla on aina kiire. Kuvastin tätä sillä kuinka työssäni ei ole juurikaan yksityiskohtia ja kuva on todella pelkistetty versio alkuperäisestä teoksesta.

Kuvasta tuli kaksi inspiraatiota: koska kuvassa oli lohjennut kreikkalainen reliefi, ja näytti siltä, kuin hahmoilta puuttuisi jokin ruumiinosa, joten piirsin niille pyörätuolin. Toisessa tuli mieleen kun ollaan luokassa ja puhutaan kesken tunnin kavereille. Valitsin ensimmäisen, koska pyörätuoli vaikutti kiinnostavammalta.

Hän heräsi, katse unisena ja mieli valmiina.

Ikkunasta siinsi auringonvalo, kultainen joillakin pinnoilla ja kirkkaanvalkoinen silmillä – niin kirkas, että katse täytyi kääntää.

Ikkunasta näkyi rauhallinen, seesteinen Maa. Se oli niin kaukana, ettei edes yhtä puuta erottanut. Ja aurinko, kaukana tuolla. 

Hän nousi seisomaan venyteltyään pienesti, pellavaiset yövaatteet kulkien rauhallisesti mukana. Hän nosti merensinisen silkkivaatteen ja kietoi sen olkapäilleen, laskeutuen istumaan ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen. Hän katsoi ulos ikkunasta ja poimi kynän käteensä, toisessa nyt harppi – 1600-luvun maantieteilijä työväline. 

Hän nousi seisomaan, puki harmaan paidan ja merensinisen aamutakin ylleen. Hän kietoi kellon ranteeseensa, katseensa pysyen ikkunassa ja siinä, mitä näki sen läpi. Hän istuutui ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen irrottamatta katsettaan. Hän poimi kynän käteensä, toisessa nyt yksinkertainen harppi – muisto menneisyydestä, hän käyttää yhä harppia.

1660-luvulla ja 20??-luvuilla tiede on erilaista. Kun 1600-luvun lopussa keskityttiin Maapallon pinnan kartoittamiseen, tulevaisuudessa kartoitettavana on avaruus. Työni idea keskittyy siis tieteen kehittymiseen, uudistumiseen – mutta silti samana pysymiseen. Siihen kuuluu satojakin vuosia vanhoja löytöjä, joita sovelletaan aina uudestaan ja uudestaan – olisi se tähtien tarkkailuun tai harpin käyttöön liittyen.

Työhöni liittyvä teksti kuvailee kahden työstään ihastuneen tieteilijän aamua, mutta loppu on tulkittavana.

Alkuperäinen työ, josta otin inspiraation, on hollantilaistaiteilijan Johannes Vermeerin ’Maantieteilijä’, jota pidetään usein jopa keskeneräisenä sen tyhjän seinän ja pinnattomien varjojen vuoksi. Halusin luoda samaa efektiä oman työni taustaan.  Alkuperäisessä työssä voi nähdä yksityiskohtina mm. kartan, harpin ja karttapallon. Korvasin ne kuvalla kierregalaksista (esimerkiksi Linnunrata), harpilla ja aurinkosysteemimme mallilla. Vermeerin työ on tehty öljymaaleilla, ja sen uskotaan olevan tehty samalle pohjalle, kuin Vermeerin ’astronomi’. Öljymaalaus oli 1660-luvulla ainut maalaamisen muoto ja nykypäivänä keinoja on useita. Kaikista uusin voisi olla ehkä siis digitaalinen – joka uusimpana on lähes vastakohta öljymaalaukselle. Siksi valitsin tehdä työn digitaalisena. 

Rauhaa palvelun kautta

Koulumme seitsemänsien luokkien kuvataidepainotuksen oppilaat osallistuvat vuosittain kansainväliseen rauhanjulistekilpailuun. Tänä vuonna kilpailun teema oli Rauhaa palvelun kautta. Lions Club Meilahti palkitsi virtuaalisessa joulujuhlassa kymmenen koulun parhaaksi valittua työtä.

Näiden julisteiden myötä Meikun kuvis toivottaa kaikille rauhaisaa joulua ja kaikkea hyvää vuonna 2021!

Koko koulun parhaaksi julisteeksi valittiin 7I:n Venlan työ.

Muut palkitut työt

Valon kuvia

9A ja 9B perehtyi syyslukukauden aikana valokuvauksen ilmaisukeinoihin. Jokainen toteututti vapaa-ajallaan kolme kuvaustehtävää. Vaikka päivä päivältä vähenevä luonnonvalo lisäsi tehtävän haastetta, oli lopputuloksena todella hienoja otoksia ja kuvasarjoja. Tässä niistä muutamia.

Abstraktissa kuvasarjassa etsittiin epätavanomaisia kuvakulmia, käytettiin erikoislähikuvia tai pitkiä valotusaikoja.

Virtuaaliopastus Suomen valokuvataiteen museon Vivian Maier -näyttelyyn inspiroi kuvaamaan omakuvia heijastuksen tai varjon kautta.

Kolmannessa tehtävässä etsittiin lähiympäristöstä kahdeksan kuvallista elementtiä: valo, varjo, kuvio, muoto, pinta, tila väri ja koko.

9A:n Anin, Dunjan, Mariannan ja Auriinan sekä 9B:n Ailan kuvasarjat





Aalto arjessa

Lukuvuoden 2020-2021 Alvar Aalto -koulujen yhteinen teema on Aalto arjessa. Se on tarjonnut hyvän lähtökohdan käsityön ja kuvataiteen monialaiselle oppimiskokonaisuudelle. Aloitimme työskentelyn vierailemalla Alvar Aallon kotitalossa ja tutkimalla Kansaneläkelaitoksen pääkonttorin arkkitehtuuria. Kohteista otettujen valokuvien, rakennusten ja esineiden muotokielen pohjalta jokainen on suunnitellut oman painokankaan.

Tehtävää pohjustettiin rytmiharjoituksilla, joissa pohdittiin, kuinka yhtä kuviota voidaan toistaa erilaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. (Kuvat Emilian ja Kertun portfoliosta.)

Seuraavaksi etsittiin kiinnostava muoto, joka pelkistettiin painokuvioksi. Myös sillä tehtiin erilaisia printtiversioita.

Oma painokangas toteutettiin valkoiselle tai harmaalle pellavakankaalle silkkipainotekniikalla.

Prosessi jatkuu ja upeita kankaita on tulossa vielä lisää. Seuraavaksi aloitetaan ompelutyöt käsityöluokassa. Kankaista tehdään vetoketjullinen pussukka, hyödyllinen arjen esine.

Omakuvia

Mitkä asiat kertovat minusta? Onko omakuvassa aina kasvot? Voiko omakuva olla abstrakti? Omakuva voi olla itsetutkiskelun, itseilmaisun tai tarinankerronnan väline. 9A ja 9B pohtivat sitä, millaisen kuvan kukin haluaa näyttää itsestään. Tekniikkana käytettiin syväpainografiikkaa.