Jos olisin talo

Millainen talo olisit? 9AB maalasi akryyliväreillä vertauskuvallisen omakuvan talon muodossa. Samalla harjoiteltiin kahden pakopisteen perspektiiviä. Myös kääntöpuolen abstrakti maalaus kertoo tekijästä. Tekstit on poimittu oppilaiden portfolioista.

Aloitin maalaamalla toisen esillä olevan seinän harmaaseen taipuvalla ruskean sävyllä. Pyrkimyksenäni oli tässä kuvata tiiliseinää. Osassa tiilistä käytin tummempaa, osassa vaaleampaa sävyä. Tarkoituksenani oli tuoda tässä osassa taloa esiin harmaa ja vetäytyvä puoleni. Vasemmassa reunassa seinää kannattelee suuri shakkinappula: torni. Hieman pienempinä vasempaa yläkulmaa koristavat ratsu ja kuningatar. Nämä kolme shakkinappulaa ovat minun suosikkejani, ja halusin sisällyttää ne maalaukseen. Niillä on eräänlaiset luonteet, joihin samaistun tai joita tavoittelen: torni on suoraviivainen ja päättäväinen, ratsu kekseliäs ja omaperäinen, kuningatar puolestaan voimakas ja itsenäinen.

Talon oikea puoli on melko kaoottinen, mikä sekin sopii omaan persoonaani: talon sisältä tulvii savua ja seinän pinnoite on repeillyt. Talon ylimpänä oleva rakenneosa on kaikkein vaalein ja värikkäin. Ikkunassa on punertavat verhot (värivalinnalla ei ole syvempää merkitystä: valitsin sen, koska pidin sävystä). Tämä osa kuvaa itseäni silloin, kun teen asioita, joista pidän tai tutkin asioita, joista olen kiinnostunut.

Talon on tarkoitus kuvata sitä, millainen minä olisin talona. Jos
olisin talo, olisin hyvin yksinkertainen ja ensisilmäykseltä tylsän näköinen tehdasrakennus. Tehtaan ovesta sisään kurkistamalla huomaisi kuitenkin, että siinä on myös valoa ja kirkkaita värejä. Minulla on taipumusta kovaan suorittamiseen, joka menee välillä vähän ylikin. Yritän kuvata tätä osaa itsestäni sillä, että tein työstäni tehtaan. Tehtaat suorittavat koko ajan samaa koskaan pysähtymättä.

Olisin värikäs hylätty talo jossain keskustan piiloissa, joka olisi täynnä graffiteja ja tarroja. Kaikki talon ikkunat ja ovi on laudattu kiinni, ettei tuntemattomat näkisi tai pääsisi sisälle. Mutta talon ullakolla on vielä vapaa ikkuna jonka saa auki, ullakolla asuva aave kuvaa minua. Aave voi myös avata ikkunan ja antaa tikapuut niille, johon hän luottaa.
Talon väri kuvaa sitä miltä väriltä vaikutan kavereilleni. Talon graffitit taas kuvaavat sitä kuinka yritän aina saada kaikki asuni olemaan värikkäitä ja kuinka minulle on monesti kerrottu, että näytän erittäin positiiviselta. Graffitit kuvaavat myös sitä taiteellista puolta mikä minulla on. Talon ovessa olevat tarrat kuvaavat sitä kuinka paljon nautin tarroista ja laastareista. Talon laudatut sisäänkäynnit kuvaavat sitä, kuinka olen enemmän introverttinen tuntemattomien kanssa. Se kuvaa myös sitä, kuinka minulla on ollut ongelmia luottaa ihmisiin kunnolla. Aave taas kuvastaa persoonaani. Aave asuu tässä talossa ja päästää sisään vain ne, johon luotan kunnolla. Tämä kuvastaa sitä, kuinka sitten kun alan luottamaan johonkin päästän heidät elämääni ja yritän parhaani pitää heidät iloisena. Abstrakti puoli taas kuvastaa monia asioita. Värit kuvastavat sitä, miten tunnen itseni ja mitkä tuntuivat oikealta. Puoli kuvastaa sitä miltä mielessäni sillä hetkellä näytti, värit kuvastavat erilaisia ajatuksia.

Talo itsessään on pastellinvärinen, vanhahko kartanomainen puutalo. Se on pensaiden ja kasvuston peitossa. Ehkäpä talo on hylätty tai autio? Ehkäpä siellä asuu viktoriaanisen ajan perhe tai heidän haamunsa. Miltä sisäosa mahtaa näyttää? Onko sekin kasvien peitossa, vai onko siellä 1900-luvun interiööri design? Puhtaat, pastelliset värit värittävät vanhan, kasvien asuttaman rakennuksen.
Maalauksen toinen puoli – abstrakti luonnostelu – on lämpimistä pastelliväreistä rakentuva maalaus. Värien seassa on kehojen ääriviivoja. Pastellien ja hahmojen abstraktiuden kanssa yritin tavoitella samankaltaista tunnelmaa kuin Ellen Thesleffin viimeisimmissä töissä. Yritän kuvailla tunnetilaa, jota ei pysty saamaan selitetyksi sanoin. Ennen kaikkea tavoittelen maalausteni olevan kauniita – edes traagisella tai rappioromanttisella tavalla kauniita, jos ei konventionaalisesti. Tunnelma on kuin aurinkosuudelma, kesäauringon ja luontoäidin lämmin syleily. Lämpimät, mutta pehmeät pastellivärit ovat kauniita. Jokainen keho on kaunis; yhdistämättä kauneutta terveyteen, muotoon, painoon, väriin, toimivuuteen.

Minä olen ruskean talon runko. Keltainen kuvaa mielikuvitukseni ja ajatteluni työtä. Olen luonut oven ja ikkunat joista kurkistaa ja poistua ulos, sekä tikkaat joilla päästä muualle. Pylvääni kannattelevat minua korkeuksissa, mutta ovat hauraat.Tarvitsisin tukevammat pylväät, jotta pysyisin pystyssä varmemmin ja elämä olisi helpompaa.

Jos olisin talo, olisin moderni minimalistinen tumman värinen talo. Talossa olisi omaperäisiä muotoja.

Tein talosta sinisen, koska mielestäni se väri kuvaa minua parhaiten. Talossa on paljon kasveja sisällä ja ulkona, koska pidän kasveista ja ne ovat tärkeitä minulle ja koko maailmalle.

Ekspressiivistä ilmaisua

8D, 8F JA 8I ilmaisivat vahvoja tunteita A2-kokoisissa peitevärimaalauksissa. Työssä tavoitettiin kiinnostavia väririnnastuksia ja ekspressiivistä sivellinjälkeä. Henkilökuvien lähtökohtana olivat muotivalokuvat.

Takaisin arkeen

8D, 8F ja 8I tutki syksyn ensimmäisessä tehtävässä tuttua arjen ympäristöä valokuvaten. Yhden kuvan pohjalta tehtiin pastellimaalaus. Taustaksi tutustuttiin impressionistien tapaa kuvata valoa, varjoja ja värejä. Töihin tallentui hienosti loppukesän vehreys ja auringonpaiste. Samalla herkistyttiin näkemään arkiympäristön kauneus ja kiinnostavuus.

Nykytaide ja klassikot

Vaikka poikkeuksellisissa olosuhteissa emme ole voineet vierailla taidenäyttelyissä, museoiden virtuaaliset opastukset ovat olleet korvaamaton apu opetuksessa. 9A ja 9B tutustui Ateneumin Inspiraatio – nykytaide & klassikot -näyttelyyn video-opastuksen välityksellä. Näyttely esitteli nykytaiteilijoiden teoksia, jotka ovat saaneet inspiraatiota taidehistorian klassikkoteoksista. Siispä vuorossa oli tehdä näyttelyn tapaan oma tulkinta vanhasta teoksesta. Taidepostikorttien joukosta jokainen sai valita omansa, tutkia teoksen tietoja, perehtyä sen sisältöön ja toteuttaa oma työ vapaavalintaisella tekniikalla. Olimme aiemmin käsitelleet nykytaiteen ilmaisumuotoja, joten tavoitteena oli myös pohtia omaan näkökulmaan sopivaa toteutustapaa. Lopputuloksena syntyi todella hieno, kiinnostava ja monipuolinen kokoelma nuorten tulkintoja ja ajatuksia heijastavia teoksia.

Valitsin Rembrandtin maalauksen Lukeva munkki vuodelta 1661, jonka päätin toteuttaa valokuvaten. Tutkaillessani teosta kiinnitin huomiota tummaan valaistukseen, munkin vaatetukseen ja lehtiseen, jota hän pitelee kädessään. Nykyään lehtiä ja uutisia luetaan paljon puhelimilta, joten korvasin lehtisen puhelimella. Itse munkin korvasin serkullani Kaorilla ja kaavun tilalla toimi ukilta varastettu huppari. Paras valaistus tai pikemminkin pimeys löytyi mummin vessasta ja maalauksessakin havaittava punainen sävy tuli puhelimen näytöltä.

Työni mallina oli The Punishment of Loki – James Doyle Penrose (1912), ja työni nimi on siksi The Punishment of Handsome Jack. Työni sisältää hahmon ”Borderlands” -pelisaagasta, työn tilanne perustuu kohtaukseen Borderlans: The Pre-sequel pelissä, jossa Handsome Jack on saapunut Vault -kammioon, ja luo yhteyden Vault -symboliin saadakseen loputtoman määrän tietoa universumista. Tiedonsaanti kuitenkin keskeytyy, kun Lilith niminen hahmo murskaa symbolin Jackin naamaan, aiheuttaen symbolin muotoisen arven tämän kasvoihin. Valitsin kuvani hahmoksi juuri Handsome Jackin, sillä hän on hyvin samanlainen hahmo Lokin kanssa. Lisäksi Vault -kammion tapahtumia voidaan katsoa rangaistuksena siitä, miten Jack korruptoitui yhä epäinhimillisemmäksi valtaa etsiessään, ja että hänen ulkokuorensa – ainoa asia mikä muistutti häntä, sekä muita, siitä että hän ei aina ollut suuruudenhullu tuleva diktaattori – tahrittiin arvella, joka merkkaisi aina sitä päivää, jona hän päätti elämänsä suunnan uudestaan.

Annunciazione Calvacantin on tehnyt italialainen taidemaalari, veistäjä ja arkkitehti Donatello. Se on arvioitu olevan vuodelta 1435 ja se sijaitsee sen alkuperäisessä paikalla Santa Crocessa Firenzessä. Nimensä se sai siitä, että se tehtiin Calvacantille sukuhautaan, jota ei ole enää olemassa. Teos on tehty kivestä ja se on kullattu, lisäksi se on reliefi. Annunciazione Calvacanti esittää Raamatun kohtaa, jossa enkeli ilmoittaa Neitsyt Marialle, että Maria kantaa Jumalan lasta. Työssäni on siivellinen raskaustesti ja surullinen kontallaan oleva tyttö.

Valitsin Antoine Watteaun Keinu teoksen. Valokuvien inspiraationa on maalauksen taustalla olevat veistokset, jotka ikään kuin tarkkailevat päähenkilöitä. Kuvaukseen käytin puhelintani ja mallikseni otin siskoni. Hänen maskeeraukseen käytimme meikkejä ja hänen päähineensä tein itse pahvista, kuumaliimasta ja grillitikuista. Ensin kokosin päähineen jonka jälkeen maalasin sen ja koristelin kultatusseilla.

Valitsin kuvanVenus Victirixistä, joka siis on veistos Rooman mytologiaan kuuluvasta jumalatar Venuksesta. Veistos veistettiin vuonna 1808, ja veistäjä oli Antonio Canova. Työni kertoo/kuvastaa sitä kuinka usein yhteiskunta demonisoi ja syrjii mustia naisia joilla on afrikkalaiset piirteet. Esimerkiksi tummempi iho tai luonnostaan kiharat hiukset usein tyrmätään hetrumaksi ja ei halutuksi. Tämä asenne on erittäin myrkyllinen ja halusin inspiraatio-työssäni kuvata miten alkuperäisesti kuva, jossa kuvattu nainen kuvaa kauneutta, rakkautta ja vaurautta voi yhtä hyvin olla tumma nainen. Kuten varmaankin voi arvata työ on semi-henkilökohtainen minulle ja siten ehkä ensimmäinen kuvistyö, jonka olen tehnyt merkityksellä.

Päädyin patsaaseen nimeltä St. George, jonka on tehnyt tunnettu taiteilija Donatello vuosina 1415-1417 kirkkoon koristeeksi. Patsasta kuvailtiin wikipedia sivulla näin ”Saint George is sculptured as a young, brave, determined and strong man in armor”. Minulla kesti aika kauan keksiä mitä kertoisin työlläni, mutta lopulta päädyin siihen, että halusin tehdä maalauksen hänen kasvoistaan, jossa hän itkisi. Patsaan kuvaus nuoresta rohkeasta, ja vahvasta miehestä sai minut ajattelemaan sitä kuinka vieläkin yhteiskunnassa ylläpidetään sitä kuvaa, että miehen tulisi aina olla rohkea ja vahva eivätkä he voisi olla haavoittuvaisia.  Siksi halusin kuvastaa patsaan itkevän. Itkemisen ei tulisi olla heikkouden merkki, vaan vahvuuden.

Itselleni valikoitui Van Goghin Perunansyöjät maalaus. Hän maalasi kyseisen työn vuonna 1885, ja tarkoituksena oli näyttää, ettei elämä maalla ole helppoa. Minulle oli alusta asti selvää, että teen oman versioni valokuvaten. Otin kuvan uutena vuotena kun olin puolmummini mökillä muiden sukulaisten kanssa. Kuvassa on pöytä täynnä ruokaa sekä rauhallinen tunnelma. Halusin tällä tuoda esiin sitä, miten nykyään monet asiat ovat paljon paremmin ja ihmiset ovat hyvinvoivia.

”Mater Dolorosa” on öljyvärimaalaus jonka on tehnyt El Greco vuonna 1597. Alkuperäisessä maalauksessa on kuvattu Neitsyt Marian surua ja huolta aiheena on ”Mater Dolorosa” mikä kääntyy ”Äidin kärsimys”. Tässä taiteen aiheessa kuvataan Neitsyt Mariaa suremassa Betlehemin lasten murhaa sekä Jeesuksen kuolemaa ylösnousemukseen saakka. Alkuperäisessä aiheessa Maria suree poikien kuolemaa ja joukkomurhaa. Halusin viedä työn pois 1500-luvulta mutta edelleen pysyä Äidin kärsimys -aiheessa. Tein Neitsyt Marian suremaan aihetta kuten Femicide, joka on edelleen ongelma maailmalla sekä holokaustia, jotta emme unohda historiaa emmekä anna sen toistaa itseään.

Aloitin työn teon piirtämällä kuvan Neitsyt Mariasta, leikkasin sen irti ja liimasin sen pinkille A2-kartongille. Sitten aloin käymään läpi valokuvia mitä olen vuosien aikana ottanut. Halusin tehdätyöstä juliste tyyppisen kollaasin. Valitsin kuvia, jotka mielestäni sopivat aiheeseen ja muokkasin niitä yhteen sopiviksi. Tulostin kuvat ja aloin sommitella ja liimata niitä taustaan. Päädyin vielä maalaamaan Marian vesiväreillä ja lisäämään työhön uskonnollista tekstiä. Sieltä löytyy rukous sekä teksti ”Per grazia ricevuta” joka tarkoittaa ”Hyvyys jonka olemme saaneet”.

Valitsin Giovanni Segantinin taulun The Angel Of Life. Se maalattiin vuosina 1894-1895. Segantini on hyödyntänyt teoksessaa vesi- ja öljyvärejä sekä kulta- hopea ja pronssi hippuja. Kuvassa on nainen, jolla on lapsi sylissä ikoniseen Maria ja Jeesus lapsi tyyliin. Valitsin teoksen lähinnä sen estetiikan ja värimaailman perusteella, joten varsinaisten ideoiden keksiminen ei ollut ihan helppoa. Halusin kuitenkin ottaa kantaa työlläni edes ajatuksen tasolla. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä kuinka usein maalauksissa naisilla on lapsi mukanaan. Sitä kautta sain idean siitä miten vielä nykyäänkin naisilta odotetaan lasten hankkimista ja heitä jopa painostetaan siihen.

Valitsin työn nimeltä: Huilunsoittaja. Maalauksessa on mies, jolla on huilu. Kuvan taustalla on puu ja jonkinnäköistä muutakin kasvillisuutta. Maalauson tehty vuonna 1734, Ruotsissa ja alunperin tehty öljyväreillä. Valitsin kuvan, koska värit ja tunnelma puhutteli minua. Kuvaa piti myös osata tulkita ja keksiä mielenkiintoinen idea omalle teokselle. Mitentyöstä pystyisi tekemään nykytaidetta. Minä tutkin työn tekniikkaa. Maalaus on hyvin huoliteltu ja värit ovat kauniit ja harmoniset. Tein työni niin, että otin maalauksen värit ja tein niistä paletin. Stiten rajasin suuret alueet ja väritin ne paletin väreillä. Ideana oli jotenkin tuoda esiin sitä kuinka ennen oli paljon aikaa ja asioihin panostettiin ja maalaukset tehtiin käsin ja todella tarkasti, kun taas nykyään tuntuu, että ihmiset ovat kauhean kärsimättömiä ja kaikilla on aina kiire. Kuvastin tätä sillä kuinka työssäni ei ole juurikaan yksityiskohtia ja kuva on todella pelkistetty versio alkuperäisestä teoksesta.

Kuvasta tuli kaksi inspiraatiota: koska kuvassa oli lohjennut kreikkalainen reliefi, ja näytti siltä, kuin hahmoilta puuttuisi jokin ruumiinosa, joten piirsin niille pyörätuolin. Toisessa tuli mieleen kun ollaan luokassa ja puhutaan kesken tunnin kavereille. Valitsin ensimmäisen, koska pyörätuoli vaikutti kiinnostavammalta.

Hän heräsi, katse unisena ja mieli valmiina.

Ikkunasta siinsi auringonvalo, kultainen joillakin pinnoilla ja kirkkaanvalkoinen silmillä – niin kirkas, että katse täytyi kääntää.

Ikkunasta näkyi rauhallinen, seesteinen Maa. Se oli niin kaukana, ettei edes yhtä puuta erottanut. Ja aurinko, kaukana tuolla. 

Hän nousi seisomaan venyteltyään pienesti, pellavaiset yövaatteet kulkien rauhallisesti mukana. Hän nosti merensinisen silkkivaatteen ja kietoi sen olkapäilleen, laskeutuen istumaan ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen. Hän katsoi ulos ikkunasta ja poimi kynän käteensä, toisessa nyt harppi – 1600-luvun maantieteilijä työväline. 

Hän nousi seisomaan, puki harmaan paidan ja merensinisen aamutakin ylleen. Hän kietoi kellon ranteeseensa, katseensa pysyen ikkunassa ja siinä, mitä näki sen läpi. Hän istuutui ikkunan äärellä lepäävän pöydän eteen irrottamatta katsettaan. Hän poimi kynän käteensä, toisessa nyt yksinkertainen harppi – muisto menneisyydestä, hän käyttää yhä harppia.

1660-luvulla ja 20??-luvuilla tiede on erilaista. Kun 1600-luvun lopussa keskityttiin Maapallon pinnan kartoittamiseen, tulevaisuudessa kartoitettavana on avaruus. Työni idea keskittyy siis tieteen kehittymiseen, uudistumiseen – mutta silti samana pysymiseen. Siihen kuuluu satojakin vuosia vanhoja löytöjä, joita sovelletaan aina uudestaan ja uudestaan – olisi se tähtien tarkkailuun tai harpin käyttöön liittyen.

Työhöni liittyvä teksti kuvailee kahden työstään ihastuneen tieteilijän aamua, mutta loppu on tulkittavana.

Alkuperäinen työ, josta otin inspiraation, on hollantilaistaiteilijan Johannes Vermeerin ’Maantieteilijä’, jota pidetään usein jopa keskeneräisenä sen tyhjän seinän ja pinnattomien varjojen vuoksi. Halusin luoda samaa efektiä oman työni taustaan.  Alkuperäisessä työssä voi nähdä yksityiskohtina mm. kartan, harpin ja karttapallon. Korvasin ne kuvalla kierregalaksista (esimerkiksi Linnunrata), harpilla ja aurinkosysteemimme mallilla. Vermeerin työ on tehty öljymaaleilla, ja sen uskotaan olevan tehty samalle pohjalle, kuin Vermeerin ’astronomi’. Öljymaalaus oli 1660-luvulla ainut maalaamisen muoto ja nykypäivänä keinoja on useita. Kaikista uusin voisi olla ehkä siis digitaalinen – joka uusimpana on lähes vastakohta öljymaalaukselle. Siksi valitsin tehdä työn digitaalisena. 

Omakuvia

Mitkä asiat kertovat minusta? Onko omakuvassa aina kasvot? Voiko omakuva olla abstrakti? Omakuva voi olla itsetutkiskelun, itseilmaisun tai tarinankerronnan väline. 9A ja 9B pohtivat sitä, millaisen kuvan kukin haluaa näyttää itsestään. Tekniikkana käytettiin syväpainografiikkaa.

Lopputyöt 2020

Kuvataideluokkalaiset tekevät yhdeksännen luokan päätteeksi lopputyön, jonka aiheen ja tekotavan he suunnittelevat itse. Se koostuu taiteellisesta osuudesta ja portfoliosta, jossa määritellään työn sisällölliset ja ilmaisulliset tavoitteet, kerrotaan työprosessista ja arvioidaan omaa oppimista. Tänä vuonna lopputyö tehtiin kokonaisuudessaan etäopetuksessa, mutta tulokset olivat yhtä hienoja kuin aikaisempinakin vuosina. Tekijät ovat itse valokuvanneet työnsä ja kirjoittaneet tiivistelmätekstit. Esillä on myös muutamia portfolioita tai otteita niistä.

9A

 

Helmiä, Maria Hakarinne

Lopputyöni aiheena oli valokuvata minulle läheisiä ihmisiä voimauttavan valokuvauksen tyyliin. Kuvissa yritin tuoda mahdollisimman paljon esille heidän hyviä puoliaan ja luonteenpiirteitä. Työni tarkoituksena oli muistuttaa ihmisille heidän hyvistä puolistaan.

 

Tones, Sohvi Kastemaa

 

 

9B

 

Dress Up Game, Katja Turunen

Lopputyö on japanilaiselle Picrew-sivustolle tehty Dress Up Game, jossa pelihahmolle voi vaihtaa esimerkiksi kasvonpiirteitä, hiuksia ja vaatteita. Olen kiinnostunut pelien suunnittelusta ja niitä varten piirtämisestä. Linkki peliin:

https://picrew.me/image_maker/287781

 

Meidän täytyy elää! Aino Karin Carlson

Miten löytää elämänilo pettymyksen jälkeen? Lontoon leirikoulun peruunnuttua tuntui, että kaikki on menetetty, mutta ehkei olekaan. Toteutin lopputyön tunteiden kirjosta, jonka kohtasimme yhdessä luokkamme kanssa keväällä 2020.

 

Vastaantulija, Aasa Pulli

 

9C