Ihan oma kuva

Posted: 19.3.2015 in 9. luokka, kuvailmaisu, oppilastyöt

Ysit olivat edellisessä työssään kuvanneet itsensä vertauskuvallisesti talona. Seuraavassa tehtävässä jatkettiin itsetutkiskelua: millainen on omakuva, joka kertoo katsojalle itsestäni muutakin kuin sen, miltä näytän? Maalauksen muoto ja koko oli vapaa. Useimmat maalasivat öljyväreillä ensimmäistä kertaa elämässään. Tekstit ovat suoria lainauksia oppilaiden itsearvioinneista.

Työn tarkoitus on näyttää tämän hetkistä minäkuvaa. Maalauksessa pidän pääkalloa, niin kuin Hamlet näytelmässä. ”Ollako vai eikö olla.” Yhdeksäs luokka on täynnä valintoja ja muutoksia, sekä päätöksiä jotka vaikuttavat meidän tulevaan elämään. Kumminkin tämä ei ole loppu vaan vasta alku.

Työn tarkoitus on näyttää tämän hetkistä minäkuvaa. Maalauksessa pidän pääkalloa, niin kuin Hamlet näytelmässä. ”Ollako vai eikö olla.” Yhdeksäs luokka on täynnä valintoja ja muutoksia, sekä päätöksiä jotka vaikuttavat meidän tulevaan elämään. Kumminkin tämä ei ole loppu vaan vasta alku.

Tein siluetin näyttämään itseltäni ja värityksestä haaleamman käsivarsista. Tämä kertoo omasta kehittymisestä, etten ole vielä henkisesti aikuisen tasolla. Usva kertoo tulevaisuuden epäselvyydestä ja peilit ovat näyttämässä eri vaihtoehtoja persoonastani. Paperinukke-maalauksessa vallitsee tyhjyyden tunne, joka vain toistuu uudestaan ja uudestaan peileissä.

Tein siluetin näyttämään itseltäni ja värityksestä haaleamman käsivarsista. Tämä kertoo omasta kehittymisestä, etten ole vielä henkisesti aikuisen tasolla. Usva kertoo tulevaisuuden epäselvyydestä ja peilit ovat näyttämässä eri vaihtoehtoja persoonastani. Paperinukke-maalauksessa vallitsee tyhjyyden tunne, joka vain toistuu uudestaan ja uudestaan peileissä.

Kuvan yläreunassa on tyyni merenpinta ja horisontti, joka kuvaa tulevaisuutta. Siellä on valkeita ja tummia pilviä tulevaisuuden arvaamattomuutta kuvaamassa. Ylläni on mustaa, joka esittää stressiä. Vieressäni on utuinen metsä, joka kuvaa tunne-elämää. Alakulmassa oleva meren syvyys esittää elettyä elämääni, joka on jo menneisyydessä. Kasvun puuni juuret ovat menneisyydessä.

Kuvan yläreunassa on tyyni merenpinta ja horisontti, joka kuvaa tulevaisuutta. Siellä on valkeita ja tummia pilviä tulevaisuuden arvaamattomuutta kuvaamassa. Ylläni on mustaa, joka esittää stressiä. Vieressäni on utuinen metsä, joka kuvaa tunne-elämää. Alakulmassa oleva meren syvyys esittää elettyä elämääni, joka on jo menneisyydessä. Kasvun puuni juuret ovat menneisyydessä.

jenna1

Halusin maalauksestani semi-realistisen. Siitä voi huomata, että olen erittäin neutraalin näköinen. Halusin tuoda rauhallisen puoleni esille.

 

Olen ujo, hiljainen, usein unohdettu ja huomaamaton, ”näkymätön”.

Olen ujo, hiljainen, usein unohdettu ja huomaamaton, ”näkymätön”.

Ajatuksena oli luoda rauhallinen, unenomainen tunnelma. Itse hahmo hukkuu taustaan, minkä ajattelin kuvastavan sitä, kuinka minulla on tapana usein vaipua ajatuksiini, kertoa itselleni tarinoita ja haaveilla. Maalasin itseni nykyhetkessä haaveilemassa tulevaisuudesta. Sitä ei tosiaan yhtään tiedä, mihin polkuni johtaa. On vielä niin paljon aikaa.

Ajatuksena oli luoda rauhallinen, unenomainen tunnelma. Itse hahmo hukkuu taustaan, minkä ajattelin kuvastavan sitä, kuinka minulla on tapana usein vaipua ajatuksiini, kertoa itselleni tarinoita ja haaveilla. Maalasin itseni nykyhetkessä haaveilemassa tulevaisuudesta. Sitä ei tosiaan yhtään tiedä, mihin polkuni johtaa. On vielä niin paljon aikaa.

saara1

roosa

 Työn syvällisyys on enemmänkin taustassa: se on unimaailma, koska rakastan unelmointia ja näen öisin paljon unia. Hieman epäonnistuneet silmät voi tulkita niin, että olen olen juuri unimaailmassani haaveilemassa, koska ilme näyttää siltä.


Työn syvällisyys on enemmänkin taustassa: se on unimaailma, koska rakastan unelmointia ja näen öisin paljon unia. Hieman epäonnistuneet silmät voi tulkita niin, että olen olen juuri unimaailmassani haaveilemassa, koska ilme näyttää siltä.

natasha

sanni1

veera1

mariel

Olen teatterissa. En vielä ihan sisällä ja mukana hommassa vaan kurkin verhon takaa ja haluaisin kovasti astua edemmäs, mutta en uskalla. Toisessa reunassa on tietty näyttelijä apinapuvussa ja ojentaa minulle kättä, mutta en ole varma kutsuuko hän minua vai yrittääkö häätää pois. Epävarmuutta.

Silmät ovat sielun peili.

Silmät ovat sielun peili.

kerttu

sonja1

Rikkaruohoa käsissäni tajuan olevani samanlaista kasvia. Huomaamatonta. Enkä kuitenkaan edes ilmaa, sillä ilman sitä ei voisi edes elää. Kun taas itse vain lähtee kaikkiin ilmansuuntiin. Niissä kirjeissä ei ollut nimeä. Niissä ei kerrottu asiaa, miten se menee. Se oli pelkkää leikkiä. Tai ei edes sitä. Hämmentynyttä nuoruutta? Ikävä, että omani leikkipuisto kuihtui varhain. Eikä portit aikuisten maailmaan avautuneet. Olen rikkaruoho, kesken jätetty piirros, loppuun soittamatta jäänyt melodia. Ensimmäisiä vedoksia kevään luonnostelussa, lausumattomat sanat, unohdetut kosketukset. Se olen minä.

Rikkaruohoa käsissäni
tajuan olevani samanlaista kasvia.
Huomaamatonta.
Enkä kuitenkaan edes ilmaa,
sillä ilman sitä ei voisi edes elää.
Kun taas itse vain lähtee
kaikkiin ilmansuuntiin.
Niissä kirjeissä ei ollut nimeä.
Niissä ei kerrottu asiaa, miten se menee.
Se oli pelkkää leikkiä.
Tai ei edes sitä.
Hämmentynyttä nuoruutta?
Ikävä, että omani leikkipuisto
kuihtui varhain.
Eikä portit aikuisten maailmaan avautuneet.
Olen rikkaruoho,
kesken jätetty piirros,
loppuun soittamatta jäänyt melodia.
Ensimmäisiä vedoksia kevään
luonnostelussa,
lausumattomat sanat,
unohdetut kosketukset.
Se olen minä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s